Uuden ajan alku vai vanhan loppu?

Obama sai sitten kruununsa ja on nyt Usan presidentti. Toiveita miehen niskaan on kaadettu roppakaupalla, mutta virkaanastujaispuheen perusteella Obamasta homma ei kiinni jää. Puhe muistutti raskaan sarjan edeltäjiä, kuten Rooseveltia, ja selvästi Obamasta tehdään seuraavaa suurta presidenttiä. Ihanteekseenkin hän on ilmoittanut suurimmasta suurimman. Lincolnin. Muistaa pitää, että suuruus syntyy teoista.

Jarruttajia kyllä tulee ilmaantumaan ennemmin tai myöhemmin Obaman hankkeiden eteen, kunhan suurin huuma laantuu. Obaman valinta on hieno juttu, mutta messiaaniset toiveet alkavat mennä jo vähän liiallisuuksiinkiin. Mutta Usan vähemmistöjen riemu on ymmärrettävää, mutta missä vaiheessa iskevät ne vanhoilliset?

Hyvää silti tekee kuulla maailmanjohtajan suusta työntekijöiden arvostuksesta ja laman aiheuttaneiden ahneiden pörssikeinottelijoiden sättimistä ja siitä, että Usa haluaa pitkästä aikaa olla taas moraalisen demokratian johtaja, joka se mielestäni on viimeksi ollut toisen maailmansodan jälkeen.

Tällä hetkellä Obama on vielä niin suosittu ympäri maailmaa, että kaikki todella on mahdollistakin. Ihmisten kannattaisi silti muistaa, että Obama ei aiemmin ole johtanut käsittääkseni suuria organisaatioita. Nyt sitten maailman mahtavimpaa. Tosin se saattaa olla etukin.

Suomen "Obama" tai sellaiseksi muokattava Niinistö sen sijaan luistelee avaamassa luistelukisoja. Kukaan ei vielä ole ottanut moraalista johtajuutta talouskurimuksen edessä, joka todellakin on Suomessakin nyt totisinta totta. Jopa hyvinä työnantajina tunnetut yritykset käyvät yt-neuvotteluja. Kuntatyönantajien etujärjestökin varoittelee lomautuksilla, jonka täytyy olla viimeinen merkki odottavista todella kovista ajoista. Vaikea on ennustaa, missä maa tai edes maailma makaa joulukuussa 2009. Tuskin hyvässä jamassa.

Obaman valintaa on sanottu uuden ajan aluksi. Sitä se onkin. Vanha aika ei vain lopu kerralla, eikä maailma muutu kerralla, niin kuin Obama sanoikin. Uuden ajan ja muutoksen julistaminen alkaa jossain vaiheessa toistamaan itseään. Jokainen poliitikko lupaa tuovansa muutoksen. Kuinka moni sen loppujen lopuksi tuo? Mutta ihminen ei olisi ihminen, ellei sillä olisi tulevaisuudenuskoa. Silloin elämää kutsutaan masennukseksi, jos sitä ei ole.

PS. Armeijan joukkojenkuljetuskuorma-autoihin on kuulemma tulossa nyt turva-istuimet. Ajatus varusmiesten istumisesta turvaistuimissa on hieman absurdi. Onko sota turvallista? Siellä ei pelastajia löydy. Sotatilanteessa nopein ulospääsy luulisi olevan ainoa keino pelastua.

Varusmiehen itsemurha paljasti myös sen tosi-asian, ettei terveystarkastukset ole ajan tasalla ennen palvelusta. Itse muistan sen olleen varsin pintapuolinen, ellei kontakteja hoitotahoihin aiemmin ollut. Armeija on tosin niin iso elämänmuutos ja shokki mukavaa elämää eläneille, että se laukaisee helposti jonkin tason stressireaktion, joita aseiden läsnäolo ei paranna.

Armeijasta puheenollen mieleen tuli vielä jokin aikaa sitten telkusta tullut dokkari Usan armeijan värväreistä. Kohteena olivat köyhät, epävarmat ja muut otolliset kohteet. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että asevelvollisuus ei lainkaan huono vaihtoehto. Ja en ihmettele, jos sodasta ei tule loppua, kun ne kansakunnan toivot tuskin hakeutuvat vapaaehtoisesti hengenvaaraan.