Puuttuva koodi

Tein tämän haastattelun erään jutun yhteyteen. En valitettavasti sittemmin voinut haastattelua käyttää. Mutta tämä haastattelu osoittaa, kuinka kylmän ja kovan kohtalon uhriksi ihminen voi Suomessa joutua.

Puuttuva koodi
Helsingin työttömien tilasta Vallillassa kuuluu itämaisen musiikin ääniä. Lähes kuusikymppisen espoolaisen Irenen elämässä on jälleen valoa. Hän ohjaa vatsatanssiryhmää.

Pari vuotta sitten Irenen elämästä oli ilo kaukana. 25 vuoden uran jälkeen pitkäaikaissairas Irene sai kenkää työpaikastaan yksityiseltä lääkäriasemalta - kuten muutkin ikääntyneet.

- Sairaudestani johtuen olin paljon sairaslomilla. Minut tosin irtisanottiin "toiminnallisista ja taloudellisista syistä", Irene huokaa.

Irene päätti hakea työkyvyttömyyseläkettä, mutta tästä Irenen pallottelu viranomaisten kynsissä vasta alkoi. Hänen eläkehakemuksensa seisoi vuoden Kelan virkailijan työpöydällä, ja vain yhden ainoan puuttuvan koodin takia. Asia selvisi vasta kun Irene tiedusteli eläkevakuutusyhtiöltä eläkkeensä perään.

- Eläkevakuutusyhtiö kyllä karhusi takaisin sen jälkeen eläkkeitä, joita ei ollut koskaan edes minulle maksettu. Pari sataa euroa sain sentään takautuvasti takaisin.

Lakipykäläviidakossa selviytyminen on sairaalle ja irtisanomisestaan masentuneelle ihmiselle vaikeaa. Sen Irene sai kokea vielä kerran karvaasti sosiaalitoimistossa. Hän kun halusi säilyttää vanhuuden turvansa - oman asunnon.

- Tämän vuoden vaihteessa olin tilanteessa, ettei minulla ollut enää rahaa. Virkailija laski tuloni ja menoni ja sanoi, että sinulle jää kuukaudessa 17 euroa käyttörahaa. Tarjosi minulle vain kahta ruokakuponkia. Sen sain myös tietää, että ruokakulut korvataan vain arkipäivisin, viikonloppuisin ihminen ei ilmeisesti syö, Irene ihmettelee.

Asuntovelallisen Irenen olisi täytynyt myydä asuntonsa, koska sosiaalitoimisto maksaa vain vuokrakulut. Irenen järkeen ei käy, miten vähään tyytyväinen ihminen ei voi saada sosiaalitoimistosta sataa euroa, kun taas huomattavasti korkeammat vuokrakulut olisi korvattu.

Katkera Irene ei ole, vaikka ensi vuonna häntä uhkaa kovemmat ajat. Irenen asunto saattaa hyvinkin mennä. Irene uskoo silti, että kaikkien on joskus maksettava teoistaan. Elämää kun osaa arvostaa, kun ei ole enää mitään.

- Ei ihmisiä voi ikuisesti kiusata. Toivon, että kylmät ja kovat ihmiset joutuisivat joskus itse samaan tilanteeseen, jossa olen elänyt, Irene miettii.