Netti ryösti meiltä ajan ja teki meistä orjiaan
Bongasin uutisen, jossa ruotsalaismies ilmoitti olevansa niin kyllästynyt ihmisten netissä roikkumiseen, että kieltäisi koko netin. Tai jotain tähän suuntaan.
Ruotsalaismiehen harmiksi muutoksen pyörää on vaikea kääntää takaisinpäin. Taidan kuulua noihin ruotsalaismiehen halveksimiin nettiriippuvaisiin, sillä minun olisi vaikea enää kuvitella elämääni ilman nettiä. Kykenen kyllä mainiosti olemaan ilman nettiä päiviä, kenties viikkoja, mutta sitten tulisi ikävä.
Joskus olen pärjännyt ilman nettiä, sillä koko elämääni ei ole nettiä ollut olemassa. Mitä silloin tein, mihin käytin aikani. Muistan lukeneeni paljon, sitä teen kyllä yhä. Tai sitten jos ei ollut muuta tekemistä katselin vain kattoa. Nyt tuon katon ihailuajan on korvannut netti. Jotain olen kai menettänyt. Aikaa unelmoinnille?
Nettiä tuskin olisi monella ikävä, ellei peliin olisi tullut se netin toinen vaihe, jossa siitä tuli yhteydenpitoväline varsinkin sosiaalisen median myötä. Väittäisin, että nettiyhteys on tänä päivänä monelle tärkeämpi kuin puhelinyhteys. Puhelinta tarvitaan yleensä vasta silloin kun tulee hätä tai kova kiire saada joku ihminen kiinni.
Itselläni netin käyttö räjähti kovaan kasvuun älypuhelimien myötä. Aikaisemmin suhtautumiseni nettiin oli huomattavasti maltillisempi. Sähköpostia kävin silloin tällöin lukemassa ja netistä etsin todellakin vain tietoa, en surffaillut. Nyt netti on koko ajan ulottuvilla, en tiedä, onko se hyvä asia. Ihmiset pärjäisivät ilman nettiäkin hetken.
Sähköposti on älypuhelimien ja Facebookin takia kärsinyt hurjan alasajon. En saa yksityissähköpostia melkein lainkaan. Enimmäkseen mainoksia ja tiedotteita. Työelämässä sähköposti pitää vielä sijansa. Sekin kai vaan siitä syystä, että kaikki eivät käytä Facebookia tai vastaavia.
Mutta onko netti todella tehnyt meistä levottomia hötkyilijöitä vai odotimmeko vain tätä keksintöä, että pääsisimme kiusallisista odotushetkistä eroon. Nyt voimme räplätä kännykkää, emmekä vain tuijottaa rautatieasemalla kaukaisuuteen. Voimme olla yhteydessä kaikkialle ja silti olla ihmisten joukossa yksin.
Kiehtovaa.
Ruotsalaismiehen harmiksi muutoksen pyörää on vaikea kääntää takaisinpäin. Taidan kuulua noihin ruotsalaismiehen halveksimiin nettiriippuvaisiin, sillä minun olisi vaikea enää kuvitella elämääni ilman nettiä. Kykenen kyllä mainiosti olemaan ilman nettiä päiviä, kenties viikkoja, mutta sitten tulisi ikävä.
Joskus olen pärjännyt ilman nettiä, sillä koko elämääni ei ole nettiä ollut olemassa. Mitä silloin tein, mihin käytin aikani. Muistan lukeneeni paljon, sitä teen kyllä yhä. Tai sitten jos ei ollut muuta tekemistä katselin vain kattoa. Nyt tuon katon ihailuajan on korvannut netti. Jotain olen kai menettänyt. Aikaa unelmoinnille?
Nettiä tuskin olisi monella ikävä, ellei peliin olisi tullut se netin toinen vaihe, jossa siitä tuli yhteydenpitoväline varsinkin sosiaalisen median myötä. Väittäisin, että nettiyhteys on tänä päivänä monelle tärkeämpi kuin puhelinyhteys. Puhelinta tarvitaan yleensä vasta silloin kun tulee hätä tai kova kiire saada joku ihminen kiinni.
Itselläni netin käyttö räjähti kovaan kasvuun älypuhelimien myötä. Aikaisemmin suhtautumiseni nettiin oli huomattavasti maltillisempi. Sähköpostia kävin silloin tällöin lukemassa ja netistä etsin todellakin vain tietoa, en surffaillut. Nyt netti on koko ajan ulottuvilla, en tiedä, onko se hyvä asia. Ihmiset pärjäisivät ilman nettiäkin hetken.
Sähköposti on älypuhelimien ja Facebookin takia kärsinyt hurjan alasajon. En saa yksityissähköpostia melkein lainkaan. Enimmäkseen mainoksia ja tiedotteita. Työelämässä sähköposti pitää vielä sijansa. Sekin kai vaan siitä syystä, että kaikki eivät käytä Facebookia tai vastaavia.
Mutta onko netti todella tehnyt meistä levottomia hötkyilijöitä vai odotimmeko vain tätä keksintöä, että pääsisimme kiusallisista odotushetkistä eroon. Nyt voimme räplätä kännykkää, emmekä vain tuijottaa rautatieasemalla kaukaisuuteen. Voimme olla yhteydessä kaikkialle ja silti olla ihmisten joukossa yksin.
Kiehtovaa.
Aika aikaana kutakin. Facebook on alkanut jo menettää suosiotaan, vaikkei nyt varmaan tule koskaan häviämään. Profiilin voi poistaa ja kokeilla elämää ilman Facebookia, ja jos ei pysty, niin tilin voi aktivoida uudestaan, muistaakseni vuoden ajan. Kaikenlaista hölmöä on tullut tehtyä, mutta Facebook-profiilin poisto on ollut yksi viisaimmista. En tosin ollut palvelun suurkuluttaja. Jos joku ei halua pitää yhteyttä, kun en omista profiilia, niin vedän siitä oman johtopäätöksen enkä tarvitse sellaista "ystävää".
VastaaPoistaOlen onnistunut vähentämään netinkin käyttöä. Vierailen vain tietyillä sivuilla, linkkiklikkailu on todella vähäistä. Informaatiotulvasta tulee helposti ähky. Sanomalehti ja radio aamulla ja uutiset illalla, aika hyvin sillä pärjää. Ja onneksi on kavereita, jotka laittavat viestiä, jos tietävät minua kiinnostavasta uutisesta. Sama myös toisin päin.
Vaikeinta on se päätöksen tekeminen. Kun sen on tehnyt, niin huomaa, ettei sitä nettiä oikeasti niin paljoa tarvitse.
Facebookin käyttö on lisääntynyt älypuhelimen myötä, se on ehkä suurin muutos mulla. Veikkaan, että ilman Facebookia muhun olisi yhteydessä vain perhe ja muutama ystävä. Mä lopetin sanomalehden tilauksen, pitäisiköhän tilata uudestaan. Aamu alkoi jotenkin rauhallisemmin, nyt hotkaisee vain jotain suuhunsa ja lähtee liikenteeseen.
VastaaPoistaMikäs, jos kokee tarvitsevansa facebookia. Omalla kohdalla se ei tarjonnut mitään, mitä en olisi muualta saanut.
VastaaPoistaMinua ihmetyttää tuo, että Facebook on jo hiipumassa. Ei ainakaan omassa kaveripiirissäni, joka meinaa 30-40 -vuotiaita, useimmiten melko koulutettuja ihmisiä. Eikö se Fb ollut nuorten keskuudessa so last season?
VastaaPoistaMinä käytän suht. paljon nettiä ja someakin, tosin en twiittaa enkä instaa enkä seuraa niistä mitään. On vain tämä Fb. Olin jossain vaiheessa monta kk poiskin, mutta se harmitti, että yhteydenpito ihmisiin katkesi. Olisin voinut ajatella, että no sellaisia ihmisiä en edes kaipaa, mutta kun kaipaan. Varsinkin, kun asun kaukana kaikista, Fb on mainio. Pidän Fb:tä hyvänä orjana, kunhan ei ryhdy herraksi. Ja se surettaa kyllä, että jengi ei osaa tai jaksa nykyään kirjoittaa sähköpostia edes. Oman fb-taukoni aikana huomasin tämän, kun yritin pitää yhteyttä meilitse. Ovatko ihmiset niin kiireisiä, että ehtivät kertoa kuulumisensa vain yhden kerran, Isoveljen ilmoitustaululla?
Tiedonhaun kannalta taas netti on avannut paljon. Jos on medialukutaitoinen, netti on mainio. Muistan omankin toimittajanuran alkuajoista, miten haettiin tietoa tietosanakirjoista! No, useimmiten sentään soitettiin asiantuntijalle.
Mm. Britanniassa facebook saavutti saturaatiopisteensä vuosi sitten, Yhdysvalloissa käyttö alkoi vähetä jo aiemmin.
PoistaOlen sanut vaikutelman, että ihmistä, joka ei osallistu sosiaaliseen mediaan, pidetään kummajaisena tai toisen luokan kansalaisena. Omalla kohdalla näin varmasti onkin, mutta ei siitä syystä. Eräs facebook-käyttäjä myönsi sen olevan narsistilelu, jolla kilpaillaan suosiosta. Monen käyttäjän tiedän vain pelailevan pelkästään candy crush -peliä yms.
Sähköposti vaatii viitseliäisyyttä. Työposteissa varsinkin ärsyttää nopeasti tuhritut sellaiset.
VastaaPoista