Lähden Suomesta
Eräs hyvin tunnettu viihdejulkkis uhoaa usein lähtevänsä Suomesta, koska suomalaiset ovat kaunaista, kateellista ja ilkeää porukkaa. No, hän ei ole kyllä vielä lähtenyt.
Joidenkin pettymykseksi tai onneksi en minäkään lähde Suomesta näillä näkymin. Minulle toivottavasti kukaan ei ole kaunainen ja vielä vähemmän toivottavasti kateellinen.
Mutta kun täytän 40 vuotta neljän vuoden päästä, väkisin ajattelen välillä, millaista loppuelämäni on. Tai millaista haluan loppuelämäni olevan. Enää ei voi odottaa sen paremmin yllättävää käännettä, rakkautta tai loppuelämän uraakaan loputtomiin.
Aika loppuu viimeistään kolmen-neljän vuosikymmenen päästä. Ja niiden viimeisten vuosikymmenien kultaisesta autuudestakaan ei voi tietää.
Niin mitä olisin, jos en olisi kuukausipalkkainen toimittaja. Sekään ura ei nykypäivänä välttämättä kanna eläkkeelle, kuten menneinä vuosikymmeninä.
Edellisen kerran otin riskin lähtemällä hyvinkin turvatusta työpaikasta. Se kannatti. Onko minulla onnea seuraavalla kerralla?
Olisinko pennitön runoilija Pariisissa?
Freelance-journalisti Dublinissa?
Kirjallisuuden opiskelija Pietarissa?
Minua ei kai todellisuudessa pidättele mikään muu kuin oma rohkeuteni tai sen puute sekä tietenkin taloudelliset realiteetit, koska olen varovainen luonne. Perhettä minulla ei ole, eikä edes hirvittävästi velkaa.
Läheiseni tietävät jo hiukan huikentelevaisen luonteeni ja yleensä ovat aina luottaneet minuun tein millaisia ratkaisuja tahansa. Pienen epäröinnin jälkeen.
Joidenkin pettymykseksi tai onneksi en minäkään lähde Suomesta näillä näkymin. Minulle toivottavasti kukaan ei ole kaunainen ja vielä vähemmän toivottavasti kateellinen.
Mutta kun täytän 40 vuotta neljän vuoden päästä, väkisin ajattelen välillä, millaista loppuelämäni on. Tai millaista haluan loppuelämäni olevan. Enää ei voi odottaa sen paremmin yllättävää käännettä, rakkautta tai loppuelämän uraakaan loputtomiin.
Aika loppuu viimeistään kolmen-neljän vuosikymmenen päästä. Ja niiden viimeisten vuosikymmenien kultaisesta autuudestakaan ei voi tietää.
Niin mitä olisin, jos en olisi kuukausipalkkainen toimittaja. Sekään ura ei nykypäivänä välttämättä kanna eläkkeelle, kuten menneinä vuosikymmeninä.
Edellisen kerran otin riskin lähtemällä hyvinkin turvatusta työpaikasta. Se kannatti. Onko minulla onnea seuraavalla kerralla?
Olisinko pennitön runoilija Pariisissa?
Freelance-journalisti Dublinissa?
Kirjallisuuden opiskelija Pietarissa?
Minua ei kai todellisuudessa pidättele mikään muu kuin oma rohkeuteni tai sen puute sekä tietenkin taloudelliset realiteetit, koska olen varovainen luonne. Perhettä minulla ei ole, eikä edes hirvittävästi velkaa.
Läheiseni tietävät jo hiukan huikentelevaisen luonteeni ja yleensä ovat aina luottaneet minuun tein millaisia ratkaisuja tahansa. Pienen epäröinnin jälkeen.
Taitaa olla muoti-ilmiö tämä Suomesta lähteminen. Enkä ihmettele, kun ilmapiiri on niin negatiivinen. Itsekin lähtisin vaikka Galwayhyn kalastaja-aluksen keulapojaksi.
VastaaPoistaKieltämättä en minäkään. Tympeäksi ja negatiiviseksi maaksi on Suomi muuttunut. Lämpöä ei minkäänlaista, eikä armoa. Itsekin olen viime vuosina ajatellut, etten vaatisi enää elämältä paljon. Vaan vähempikin voisi riittää jossain muualla.
VastaaPoistaMaailmassa on outoja kontrasteja; maa, jossa on oikeasti hyvä sosiaalinen turva ja tasa-arvo kaikille (Suomi), on kuitenkin ilmapiiriltään aika armoton ja kova. Itse muutin Suomesta pois jo 90-luvulla. Muuttaessa menettää ja saa paljon. Toisessa maassa on aina ulkopuolinen ja mitä kauemmin on poissa omasta maastaan, sen enemmän on sielläkin ulkopuolinen. Tuollainen ulkopuolisuus ei sovi kaikille. Hyviäkin asioita muuttaminen tuo.Oppii näkemään asiat laajemmasta perspektiivistä. Toki siellä uudessakin maassa on omat ongelmansa, jotka ehkä oppii näkemään vasta vuosien päässä. Ehkä kysymys on enemmän siitä, millaisia ongelmia on valmis sietämään.
VastaaPoistaMä jos haluan jotain muuta elämässäni, niin ainoa vaihtoehto on muuttaa ulkomaille. Suomessa oikeastaan olen kaiken nähnyt ja kokenutkin. Eikä mikään vie eteenpäin. Ulkopuolisuus ei sinänsä haittaa. Olen kokenut Suomessakin olevani aina ulkopuolinen.
VastaaPoista