Väärät kristukset

Eilen katselin televisiosta dokumenttia uskonlahkosta, joka eli Siperiassa. Se piti johtajaansa uudelleensyntyneenä kristuksena. Näin tämä entinen liikennepoliisi oli itse päättänyt ja seuraajia löytynyt. Tämä todistaa sen, että jos jotain tavattoman hullua päätätkin, niin riittävän vakuuttavana saat aina seuraajia.

Tämän johtajan kunniaksi on sanottava, että hänen levittämänsä oppi vaikutti ainakin dokumentissa varsin rauhanomaiselta, joka uskoi jopa satujen maailmaan. Maailmanloppuun ei varauduttu, eivätkä kaikki lahkon naiset olleet johtajan vaimoja.

Karismaattisen johtajan luotsaamia uskonlahkoja on tässä maailmassa riittänyt. Monissa niissä lahkon tarun loppu on ollut surullinen. On päädytty esimerkiksi joukkoitsemurhiin ja lahkon toimintaan on sisältynyt kaikenlaista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.

Vaikea on kuvitella, että tällaisen lahkon johtajalla on päässään kaikki hyvin ja että edes opetuslapsilla. Jollain tavalla ihmisen täytyy olla johdateltavissa, jos hän sumeilematta uskoo jonkun sanaa, joissa ei todellisuudessa ole mitään järkeä.

Järjellä näitä lahkoja ei voi käsittää. Pohjalla täytyy olla joidenkin ihmisten suunnaton halu uskoa johonkin suurempaan, vaikka sitä ei taida tässä elämässä olla. Itse en ole löytänyt mitään suurempaa tarkoitusta olemassaololleni. Se saattaa vain olla pelkkää sattumaa, että olen olemassa. Eihän se välttämättä kivaa ole, mutta näin se vain on.

Suunnattoman uskonhalunkin vielä ymmärtää, mutta ei ihmisten reaktioita enää silloin, kun useimmiten alussa saarnattu rakkaudensanoma muuttuu mielipuoliseksi valmistautumiseksi maailmanloppuun tai lahkon itsetuhoon.

Jotkuthan näissä lahkoissa ovat silloin heränneet ja nämä heränneet lampaat vaiennettu johtajien toimesta. Suuri enemmistö vaeltaa tuhoonsa. Olisiko ihmisten joukkosieluisuudella tekemistä tässä vaiheessa? Tai pelolla irtaantua joukosta, jonka jäsen on. Vakuuttavat ja ankarat johtajat ovat vieneet tuhoon kokonaisia kansakuntia.

Meidän ajassamme luulisi, ettei minkäänlaisilla lahkoilla olisi enää jakoa. Mutta ei se siltä näytä. Näinä tiedon täyttäminä aikoina ihmisten halu uskoa johonkin on entistä polttavampi. Kaikki eivät kykene ajattelemaan enää järjellä, tunteetkin kadonneet ja joillakin suunnaton halu vain seurata.

Kommentit

Suositut tekstit