Kirjoittaisitko kirjeen?

Anonyymi esitti tuossa taannoin toiveita, mistä aiheista kirjoittaisin. Tartuin yhteen. Eli siihen, mitä paperikirjeet merkitsevät someaikoina, jos merkitsevät mitään.

Myönnän. En edes muista, koska olisin viimeksi kirjoittanut kirjeen. Siis ihan sellaisen oikean paperisen. Sähköposteihinkaan en jaksa oikein tarinoida. Vaikka ne toki ovat henkilökohtaisia nekin, mutta kyllä sähköpostista puuttuu sellainen henkilökohtaisuuden tuntu sillä paperikirjeen tavalla. Sähköpostistakin on tullut lähinnä työkäyttöön oleva väline. Harva kirjoittaa enää henkilökohtaisia sähköposteja.

Itselläni oli kyllä joskus lapsena kirjeenvaihtotovereita. Kyllä. Niin vanha todellakin olen, mutta se kirjeenvaihtokin vähän tyrehtyi. Minulla ei riittänyt kärsivällisyys. Löysin kirjallisen ilmaisun riemun vasta sitten, kun paperikirjeiden aika alkoi olla jo ohi.

Mutta voi pojat. Kyllä ne vanhojen aikojen kirjeet näyttävät hienoilta. Varsinkin kun ihmiset kirjoittivat valtavan hienolla kaunokirjoituksella. Ja varmaan niitä kirjeitä on ennen odotettukin kuin kuuta nousevaa, varsinkin rakkauskirjeitä.

Paperikirjeitä varten on taatusti joutunut ajattelemaan enemmän mitä kirjoittaa ja mistä. Näin someaikana on helppo räiskiä vaikka millä pelillä viestiä, välillä jopa pelkillä hymiöillä ilman tekstiä. Ja helppo on kirjoittaa, mitä myöhemmin katuu. Kirjettä tuskin kukaan ehti suutuspäissään nakata postilaatikkoon.

Kyllä tästä kaikesta kirjallinen ilmaisu ennemmin tai myöhemmin kärsii, vaikka ajat muuttuvat. Ja valitettava asia on sekin, että kenenkään Facebook-viestit eivät taida säilyä tulevaisuuden tutkijoiden tutkittaviksi. Mitä meidän ajastamme jää jäljelle, niin se on vielä arvoitus.

Paperikirjeiden aika on valitettavasti ohi. Edes laskuja ei tahdo saada paperisena. Ja ainoat kirjeet mitä saa, ovat mainoskirjeitä. Jopa niitä tulee aina vain vähemmän.