Kun kuvista katosi taika (ehkä julkkiksilta ja hetkiltäkin)
Oletteko miettineet koskaan, miksi nykyään on joillakin vimma ottaa kuva yhdessä kaikkien ihmisten kanssa, jonka he tapaavat. Varsinkin, jos kyseessä on julkkis tai muuten merkittävä persoona.
Joku kuninkaallinen sanoi taannoin, taisi olla prinsessa Anne, että pysähtyy mielellään juttelemaan kasvokkain kansan kanssa, mutta kieltäytyy siitä, että häntä vaaditaan selfieihin ilman, että edes halutaan muutamaa sanaa vaihtaa. Ja tungetaan kännykkäkamera päin naamaa.
Hän totesi vielä, että ihmiset ajattelevat nykyään, että ikäänkuin kohtaamista ei olisi koskaan ollutkaan, jos siitä ei ole kuvaa. Ja sehän täytyy tietenkin ehdottomasti laittaa jonnekin sosiaaliseen mediaan, koska jos kuvaa ei nykyään jaa kaikille, kohtaamista ei ole koskaan tapahtunutkaan.
Eilen ja tänään olen seurannut Yö-pomo Olli Lindholmin poismenon jälkeistä kuvahysteriaa. Lähes jokainen kynnelle kykenevä julkkis julkaisee sosiaalisessa mediassa yhteisselfien Lindholmin kanssa ja ylistää, kuinka kaipaa hyvää ystäväänsä.
No, jos minun hyvä ystäväni kuolisi, niin viimeinen ajatukseni olisi samana päivänä päivittää meistä yhteiskuva sosiaaliseen mediaan ja kerätä tykkäyksiä ja seuraajia sosiaaliseen mediaani.
Sosiaalisen median myötä kuvilta on kadonnut arvo. Ne ovat kertakäyttökamaa. Jonkinlaista narsismin ja epätoivoisen huomion saannin välimuotoa pahimmillaan joidenkin julkkisten kohdalla varsinkin.
Ei sillä, ettenkö niitä itsekin laittaisi (kuvia) sosiaaliseen mediaan, harvoin itsestäni, mutta en ainakaan ole perse pystyssä ja puolialastomana poseeraamassa Instagramissa ja valita sitten, että saan törkyviestejä.
Tai jahtaa julkkiksia vaan sen takia, että pääsisin samaan kuvaan heidän kanssaan. Vaikka moni toki mielellään myös suostuu kuviin, koska saa näin ilmaista mainostilaa projekteilleen ihmisten mielissä ja sosiaalisessa mediassa.
Taikahan kuvilta on kadonnut, kuten olen tainnut joskus kirjoittaa. Hetkiltä taika on kadonnut tyystin, koska hetken ikuistaminen kuviin on nykyään se tärkein.
Joku kuninkaallinen sanoi taannoin, taisi olla prinsessa Anne, että pysähtyy mielellään juttelemaan kasvokkain kansan kanssa, mutta kieltäytyy siitä, että häntä vaaditaan selfieihin ilman, että edes halutaan muutamaa sanaa vaihtaa. Ja tungetaan kännykkäkamera päin naamaa.
Hän totesi vielä, että ihmiset ajattelevat nykyään, että ikäänkuin kohtaamista ei olisi koskaan ollutkaan, jos siitä ei ole kuvaa. Ja sehän täytyy tietenkin ehdottomasti laittaa jonnekin sosiaaliseen mediaan, koska jos kuvaa ei nykyään jaa kaikille, kohtaamista ei ole koskaan tapahtunutkaan.
Eilen ja tänään olen seurannut Yö-pomo Olli Lindholmin poismenon jälkeistä kuvahysteriaa. Lähes jokainen kynnelle kykenevä julkkis julkaisee sosiaalisessa mediassa yhteisselfien Lindholmin kanssa ja ylistää, kuinka kaipaa hyvää ystäväänsä.
No, jos minun hyvä ystäväni kuolisi, niin viimeinen ajatukseni olisi samana päivänä päivittää meistä yhteiskuva sosiaaliseen mediaan ja kerätä tykkäyksiä ja seuraajia sosiaaliseen mediaani.
Sosiaalisen median myötä kuvilta on kadonnut arvo. Ne ovat kertakäyttökamaa. Jonkinlaista narsismin ja epätoivoisen huomion saannin välimuotoa pahimmillaan joidenkin julkkisten kohdalla varsinkin.
Ei sillä, ettenkö niitä itsekin laittaisi (kuvia) sosiaaliseen mediaan, harvoin itsestäni, mutta en ainakaan ole perse pystyssä ja puolialastomana poseeraamassa Instagramissa ja valita sitten, että saan törkyviestejä.
Tai jahtaa julkkiksia vaan sen takia, että pääsisin samaan kuvaan heidän kanssaan. Vaikka moni toki mielellään myös suostuu kuviin, koska saa näin ilmaista mainostilaa projekteilleen ihmisten mielissä ja sosiaalisessa mediassa.
Taikahan kuvilta on kadonnut, kuten olen tainnut joskus kirjoittaa. Hetkiltä taika on kadonnut tyystin, koska hetken ikuistaminen kuviin on nykyään se tärkein.
Surullista tämä taianomaisuuden häviäminen tai katoaminen.
VastaaPoistaIhmiset vieraantuu enempi ja enempi tämän somettumisen myötä todellisuudesta ja inhimillisyyden perusolemuksesta. Kuinka olla läsnä kun mielessä on tykkääjä ja seuraajamäärät? Kuinka luoda keskustelua tai vuoropuhelua jos selfie ottaminen on se kovin juttu eikä se että vois kohdata ja kenties jopa oppia jotain toiselta? Kuinka elää hetkessä kun ärsykkeitä on liikaa? Mihin katosi se ihana taika?
Hyviä ajatuksia sulla. Tosiaan elämässä ei pitäisi elää vain huomioarvon takia.
VastaaPoistaSitten on niitäkin jotka vain yksinkertaisesti pelkää pysähtyä ja pelkää kohdata. Edes siihen hetkeen, joka voisi olla käänteentekevä. Tai niitä jotka eivät koskaan tule kokemaan taianomaista hetkeä..
VastaaPoistaOnneksi elämä pysäyttää joskus väkisin.
VastaaPoista