Haluan rakkaan televisioni takaisin

Perinteisen television kuolemaa on ennustettu yhtä kauan kuin perinteisen median kuolemaa. Siitäkin huolimatta ne molemmat elävät yhä. Samasta ongelmasta ne kyllä kärsivät. Massoja ei enää tavoiteta.

Minulle televisio on ollut lapsuudesta lähtien tuki ja turva. Television turruttavan ruudun äärellä lauhtuvat niin suru, kiukku ja tuska. Ennen kun tarjontaa oli vähemmän, hullua kyllä, sieltä tuli enemmän katsottavaa.

Nykyisin televisio toimii yhä rauhoittimenani kun olen yksin tai en saa yöllä unta. Ja näitä öitä on paljon. Riittää, kun tulee taustahälyä. En muista, että mitään ohjelmaa olisin  varsinaisesti televisiosta seurannut vuosiin.

Sinänsä on sääli, ettei televisio kiinnosta enää massoja. Ennen kansalla oli edes jotain yhteistä. Kaikki tiesivät, mitä Karpossa puhuttiin tai mitä Dallasissa tapahtui. Ja tuota herkkua katsottiin vielä katvealueilla helvetin huonolla kuvanlaadulla. Sekään ei haitannut menoa.

Nyt samaa riemua eivät tuo edes kymmenen tv-kanavaa, Netflix tai Youtube. Niistäkin kun ihmiset etsivät usein epätoivoisina vanhoja klassikoita. Ei sitä alkuperäistä tunnetta voi korvata, vaikka tv-kanavat näin luulevat lanseeratessaan uudet versiot Napakympistä, Kymppitonnista yms.

Ja jotta tämä yhtälö olisi tarpeeksi ahdistava, niin samat naamat ovat joka helvetin ohjelmassa. Niin ne tosin taisivat olla ennenkin, mutta ehkä ne naamat eivät tuolloin ärsyttäneet, koska kaikki ei ollut niin sliipattua ja tuotettua. Kas kun juontajille ei tätä nykyä laiteta niitä pupunkorvia vielä päähän, että ovat enemmän somekelpoisia.

Nykyisin toimittajakin saa ehkä armosta muutaman minuutin haastatella tiedotustilaisuudessa tv-tähteä. Ei siinä sitten juuri muuta ehdi kuin todeta, että kiva on leninki tai kravatti sinulla. Suuren maailman meininkiä maassa, jossa aito-tv on henkitoreissaan.

Televisiosta vain puuttuu aitous ja innostus. Oikeat tekijät eivät pääse sitä tekemään. En jaksa uskoa, että luovuus olisi tästä maailmasta kadonnut. Miljoona katsojalukuja vetää vain Linnanjuhlat. Aikoja on turha haikailla takaisin, mutta television suhteen voi edes toivoa.