Keskinkertaisten Suomi

 

Jotenkin tämä Natalia Salmelan kolumni Talouselämässä jäi mieleen. Hän on muuten tehnyt hurjan loikkauksen mallimamusta ääriporvariksi. Taisi suuttua siitä Hesarin jutusta veronkierrosta, sitä ennenhän Hesari oli palvonut maata hänen jalkojensa alla.

Hän kun esittää että työntekijöiden kahvitunnit lopetettaisiin ja heidät pisteytettäisiin ja työntekijät itse äänestäisivät heikoimmat kollegat ulos. Se saattaisi toimiakin, sillä nykyään työnantajat äänestävät hankalimmat ulos. Eivät suinkaan ne parhaimmat ulos. 

Muutakin kivaa hän keksi proletariaatin päänmenoksi tyyliin että vaipat niille, ettei kusellakaan tarvitse käydä. Mistään ei saa nauttia vaan töitä tehdä. Tietenkin omistajien pussiin.

Mutta jossain hän oikeassa. Suomi on keskinkertaisuuden maa. Täällä pärjäävät parhaiten keskinkertaisuudet. Täällä pärjää kun ei yritä mitään tavatonta tai kuvittele olevansa mitään muuta kuin tiili muurissa.

Lahjakkaat joko menestyvät tai ajautuvat katuojaan, sillä Suomessa ei tunnisteta lahjakkuuksia, saati sitten vaalita heidän lahjakkuuttaaan. Täällä tunnistetaan keskinkertaisuus. Jo armeijaan toivotellaan sinne yhä meneville, että älä sitten ole paras tai huonoin. Keskellä on hyvä. Silloin sinua ei huomata. 

Suomi on rakennettu Prisma-väelle. He ottavat vastaan mitä tulee. Eivät kyseenalaista, eivät haasta. He vain ovat ja tekevät ja ennen kaikkea ajattelevat mitä käsketään ja mitä heille syötetään.