Kirja-arvio: Charlie Sheen - Sheenin kirja: Kovaa peliä Hollywoodissa

 

Charlie Sheen kuuluu niihin Hollywood-julkkiksiin, jotka ovat vetäneet kamaa ja viinaa enemmän kuin laki sallii. Ja eläneet kertomaan siitä eläkeikäiseksi. Tai oikeastaan Charlie Sheen ei alun perin edes ole Sheen vaan Carlos Estevez.

Charlie Sheenin muistelmia on turha lukea, jos odottaa herkkupaloja Miehen puolikkaat -sarjasta tai vaikka Platoonista. Sheen kertoo kyllä töistään, mutta enemmän riippuvuuksistaan. Päihdeongelman lisäksi hänellä oli jonkinlainen seksiaddiktio sekä pakkomielle pornotähtien deittailuun. Eipä ihme, että HIV tuli lopulta.

Kuten yleensä addiktion takana, niin ongelmia Charliellakin oli. Itselleni tuli yllätyksenä, että hän on kärsinyt änkytyksestä. Sheenillä oli tunnettu isä, ja hän pääsikin alalle jo nuorena. Ja teki miltei heti parhaimmat työnsä, vaikka ei itse arvosta näitä korkealle. Sheen on Platoonin ja Wall Streetin jälkeen tehnyt valtavan määrän huonoja elokuvia, monet päissään tai aineissa.

Vaikka Sheen kertoo avoimesti addiktioistaan niin hän jättää paljon avoimeksi. Muistelmat ovat enemmänkin välähdyksiä hänen elämästään. Voi tietysti olla muistikin pätkii pahimpien raikulivuosien jälkeen. 

Hän ei esimerkiksi ota kantaa HIVin saamiseen eikä addiktion syvempään olemukseen mennä. Enemmän hän kertoo karkureissuistaan hoitolaitoksista. Todennäköisesti hän on itse kirjoittanut kirjansa, sillä hän on kirjassa vain itse äänessä. Eikä hän oikeastaan hauku edes ketään. Ei edes ex-vaimojaan.

Vähän surullinen olo kirjasta kyllä tulee. Sheen hukkasi monta vuotta sekoiluun, kun olisi voinut tehdä hyviä elokuvia. Tosin samaa kai voisi sanoa meistä monesta muustakin päihteiden kanssa leikkineestä. Sheen on malliesimerkki siitä, ettei millään AA-ryhmillä ja terapioilla raitistu, raitistuminen tapahtuu vasta sitten, kun on siihen itse valmis.  Nythän Sheen ainakin kertoo olevansa raitis.