Kirja-arvio: Mattiesko Hytönen - Kuusi viiltoa: Hytönen rikkoo tabuja ikämiehenäkin!

 

Takavuosien kohukolumnisti Mattiesko Hytönen on jo 82-vuotias, mutta ensimmäisen romaaninsa hän kirjoitti vasta nyt. Nykyäänhän romaanin kirjoittavat jo lähes kaikki pikkujulkkiksetkin. Kuusi viiltoa on mielestäni onnistunut romaanidebyytti. Pääosin. 

Mattiesko Hytösen kirja kuuluu niihin kirjoihin, joita useimmat eivät mainosta lukevansa. Aivan kuten Seiskaa. Hytösen maine on pysynyt vahvana. Hän kuuluu monien inhokkeihin ja Mattiesko varmasti itse on tiedosta tyytyväinen. 

Romaani on mielenkiintoinen sekoitus autofiktiota, elämäkertaa ja loppua kohden jopa satua. Hytönen käsittelee niin sukunsa vaiettuja tragedioita kuin omaa kroonista pettämistään feministitoimittajien kanssa. Ex-vaimo-parka.

Jo alku lupaa mitä luvassa. Mattieskon kullia. Sillä eturauhassyövästä ja sen tuomasta pidätyskyvyttömyydestä ja impotenssismista kirja kertoo. Mattieskon kulli onkin kokenut keskivertokullia enemmän. 

Jo kirjan alussa isoveli pakottaa Mattieskon ottamaan toiselta pojalta suihin ja lopussa Mattieskolla seisoo taas. Ei tällaista kukaan muu rohkenisi kirjoittaa. Seksuaalinen kyvyttömyys ja jopa eturauhassyöpä jos mitkä ovat tabuja aiheita. Niin syvällä liikutaan miehisyyden ytimessä. Me miehet kun elämme kullimme kautta. Onneksi Hytönen rikkoo nämäkin tabut.

Kirjan taustalla ovat koko ajan hänen kolumneissaan tutuksi tullut vaalea valkyriansa Heidi sekä tasavertaiseksi kumppaniksi useasti kirjassa mainittu jackrussellinterrieri Eed-Vard. Sinänsä sympaattisia hahmoja, sillä Mattieskon oma toiminta ei aina ole sympaattista. Hän omaa omalaatuisen vanhanaikaisen machon ajatusmaailman, vaikka itse on pitkähiuksinen eksentrikko. 

En tiedä kuinka paljon kaikki Mattieskon tarinat suvusta ja omasta elämästään pitävät paikkaansa, mutta jossain haastattelussahan hän sanoi, että vastuu on lukijalla. 

Kaikki hänen sukulaisensa tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän onnettomia tapauksia. Samoin kuin heidän avioliitot. Ex-vaimostaan ja pitkästä avioliitostaan ex-vaimon kanssa Hytönen ei kirjoita oikeastaan sanaakaan. Kaikki on valkyriaa ja rakastajattaria.

Omalla tavallaan kirja on kuin Hytösen superkokoiseksi kasvanut kolumni, jossa silloin tällöin vilautellaan julkkiskorttiakin. Tyyli on luonnollisesti tunnistettavaa ja siitä joko pitää tai ei. Näinhän on aina suurten toimittajapersoonien kohdalla. 

Aivan lopussa kirja valitettavasti hieman väsähtää ja imu hellittää. Mutta onneksi lopussa Mattieskon kulli taas seisoo. Se ei ole 80-vuotiaalle miehelle mikään huono saavutus ilman viagraa ja eturauhasen poiston jälkeen. Valkyria on tehnyt ihmeitä.