Voittamaton (runo)

Kiitän jumalia
voittamattomasta sielustani.

Yöstä, joka minut peitti,
mustasta putouksesta elämän syliin.

Olosuhteiden synkissä hetkissä
en irvistänyt, en huutanut ääneen.

Sattuman iskujen alla
pääni oli verinen, 
mutta sitä ei lyöty maahan.

Vihan ja kyynelten jälkeen
vain kauhu odotti,
ja silti vuosien jälkeen
elämä löytää minut pelottomana.

Ei ole väliä kuinka ahdas elämä on,
kuinka täynnä koettelemuksia elämä on,
olen kohtaloni herra,
sieluni kapteeni.

(William Ernest Henleyn runosta Invictus)