Kirja-arvio: Sara Al Husaini - Kenelle maa kuuluu: Kuinka irakilaisille sitten kävikään?

 

Sara Al Husainin omaelämäkerrallinen Huono tyttö oli erinomainen romaani eikä hänen toinen romaaninsa Kenelle maa kuuluu ole mikään huono romaani.

Al Husainilla on kyky tehdä pienestä suurta. Kaikki pienet eleet, tapahtumat, arki on jotain suurempaa. Itse en moiseen pystyisi.

Kenelle maa kuuluu jakaantuu kolmeen eri henkilöön ja tarinaan. Kaikkia yhdistää irakilaisuus, joko Irakissa tai Euroopassa. Kaikkia yhdistää Irakin väkivallan historia. He suhtautuvat identiteettinsä irakilaisena eri tavoin.  

Kiinnostavin tarinoista oli ehkä Irakissa yhä asuvan koulutytön Zainabin tarina. Se on vahvaa kritiikkiä amerikkalaisten hyökkäyksestä Irakiin vuonna 2003. Irakilaiset kun eivät kokeneet jenkkejä vaopauttajina vaan miehittäjinä. 

Zainabin hahmon kautta näkyy myös Irakin luisuminen maallistuneesta valtiosta takaisin uskonnollisempaan valtioon, mitä se on nyt. Se näkyy varsinkin naisten vapaudessa elää. Zainabkin saa kaavun kannettavakseen.

Mieshahmot ovat Kenelle maa kuuluu -romaanissa positiivisempia kuin Al Husainin esikoisromaanissa. Ylipäätään sävy Irakia ja irakilaisia kohtaan ymmärtävämpi. He ovat suorastaan sympaattisia, kuten Suomessa asuva yksinäinen Mustafa, joka on menettänyt uskonsa Irakiin, mutta ei tunne olevansa suomalainenkaan.

Teoksen viimeisessä tarinassa käsitellään taas aika isoa tabua, missä teini-ikäinen Leyla rakastuu ruotsalaiseen poikaan. Hänkään ei tunne olevansa ruotsalainen, mutta ei oikein irakilainenkaan. Silti häntä sitovat irakilaiset tavat. 

Luettava kirja, ei ehkä yllä Huonon tytön intensiteettiin, mutta avaa irakilaista kulttuuria lisää sitä tuntemattomalle. Mielenkiinnolla odotan Al Husainin seuraavaa kirjaa. 

Niin ja, kirjan omistuskirjoitus oli suorastaan liikuttava. Al Husaini oli omistanut kirjan Suomelle.