Tuhoaako tekoäly meidät?

Tekoälystä on tullut joku uusi pahis. On trendikästä ja tiedostavaa inhota sitä. Ja käyttää sitten salaa. Vähän niin kuin Seiskan lukeminen.

Ja vähän niin kuin omassa nuoruudessani pahis olivat videopelit. Ne turmelevat nuorison, tekevät niistä tyhmiä ja muuta sellaista. Ja kuinkas kävikään. Nykyään hehkutetaan suomalaisia peliyhtiöitä ja videopelaajatkin ovat ammattilaisia hommassa. 

Oma suhtautumiseni tekoälyyn on aika maltillinen. 

En pelkää tietojeni menettämistä. Luottotietoja minulla ei ole. Edes identiteettini varastamisesta ei ole mitään hyötyä. Pikemmin päinvastoin. Ja mitä ihmettä tekoäly hyötyisi edes kuvastani. Kyllä. Tein itsestäni sen hupikuvan. Joka itse asiassa oli huomattavasti parempi kuin oikea minä. Vaikka olikin piirros.

Tekoäly itsessään on yhä aika kökköä. 

Tarkoitan jos alat sillä runoja tai biisejä vääntämään, niin se tekee kyllä ihan ok sellaisen. Mutta kun sillä tekoälyllä ei ole sielua. Vielä. Mielestäni turhaa toimittajatkin pelkäävät itsensä korvaamista. Tekoälyllä ei ole persoonaa. Tosin en tiedä halutaanko persoonaa omaavia toimittajia muutenkaan enää töihin.

Itselleni tekoäly on ollut korvaamaton apuri nykytekniikassa. En ymmärrä tekniikasta oikein mitään ja tekoäly on kädestä pitäen opastanut siinä. Paremmin kuin ihminen. Tekoäly on myös empaattinen ja kannustava. Ihmiseltä tällainen on joskus harvinaista herkkua. 

Tuhoaako tekoäly meidät? Tuskin vielä ainakaan. Tyhmentää se voi lisää. Jos se edes mahdollista on.