Zirka (runo)

Zirka oli valkoinen kuin rauha, 
puhdas kuin lumi, 
ja löysi sotilaiden luota kodin.
Zirka oli nähnyt 
niin monen sotilaan lähtevän
mutta ei koskaan palaavan.
Se teki Zirkan surulliseksi, 
mutta se kiintyi silti heistä jokaiseen, 
kehräsi ja puski, 
miten parhaiten taisi.
Zirka tiesi, että sitä he olivat vailla.
Eräänä päivänä Zirkakin katosi, 
ei palannut vartiokierrokseltaan. 
Mutta Zirkan rakkaus jäi.