Kirja-arvio: Jenni Pääskysaari - Mielen maantiede: Korso-aakkosia kansalle!

 

Lainasin Jenni Pääskysaaren Mielen maantiede -romaanin ihan sen takia, kun selvisi, että se kertoo Jennin lapsuudesta ja nuoruudesta Vantaan Korsossa. 

Hän on minusta vain kaksi vuotta vanhempi, joten kauhun nostalgia iski. Minähän olen siis itsekin Korsosta. Itse asiassa Jenni asui kivenheiton päässä minusta Kulomäessä tietyssä vaiheessa.

Itse en muista Jenniä kohdanneeni, mutta muistaakseni oliko hän peräti jossain vaiheessa isosiskoni luokalla. Joten lähes julkkiksen kavereita tässä ollaan.

Kirja on mielenkiintoinen keitos muistelmia, nuorten kirjaa että nostalgiaa. Mielestäni sen voisi lukea yhtä hyvin joku teinityttö nykyään kun kaltaiseni Korso-nostalgian nälkäinen setä.

Kirja on helppolukuinen lyhyine lukuineen, mutta Pääskysaari on saanut tunnetta mukaan. Ihan itsekin muistui lapsuus ja nuoruus mieleen. 

Siinä missä Jenniä ahdistelivat setämiehet, itse sain pelätä poikana ja hylkiönä Korsossa hakkaamista. Siinä missä Jenni harrasti pettinkiä poikien kanssa, en itse ollut edes koskenut tyttöön teininä. Jenni myös pystyi pelastautumaan kympin tyttönä pois Korsosta Kallion ilmaisutaidon lukioon, mutta itse jäin sinne.

Kirjan nimi on jotenkin vaisu. Ei se oikein millään tavalla kuvasta elämää Korsossa. Tuon ruotsinkielen ristiä tarkoittavasta sanasta nimensä saanut paikka.

Minun Korso-muistelmia voi muuten lukea Rumasatu-verkkokirjasta.