Kirja-arvio: Katja Raunio - Viime ajat: Punahilkka ankeassa Suomessa!

 

Katja Raunion Viime ajat -pienoisromaani olisi pitänyt arvostella eilen naistenpäivänä. Mutta kun minulla alkaa olla jonoa näissä kirjoituksissani, kun elän luovaa kautta. 

Ai miksikö? Sen nimetön museon asiakaspalvelussa työskentelevä päähenkilö kun elää naisten sitä vittumaisinta puolta. Eli miesten ahdistelun kohteena olemista. Jotkut miehet kun kuvittelevat kassaneidin hymynkin tarkoittavan kiinnostumista. Tätähän tapahtuu. 

Edes kotona hän ei saa rauhassa olla tunkkaisessa kimppakämpässä koko kirjan kestävä epäonnistumisen ja velan tuoma taakka niskassa. Vertauskuvallisesti toinen kämppis on menestynyt vakuutushenkilö ja toinen vanhempien elättämä taidehörhö. Vain päähenkilö elää oikeaa ankeaa elämää. Päähenkilö tuntee jo nuorena olevansa sivussa.

Raunion Viime ajat on suomalaiseksi eriskummallinen kirja. Siinä käytetään sinä-kertojaa eikä siinä ole minkäänlaista jaottelua tekstille. Tekstin poikkaisevat vain oikeistaan vanhat, mustavalkoiset arkistovalokuvat purettavista taloista. Mutta tällaisestahan minä pidän.

Raunio on hakenut innoitusta Grimmin saduista. Minulta ne ovat päässeet jo unohtumaan enkä oikein löytänyt yhtymäkohtia. Mutta jonkinlainen Punahilkka kirjan päähenkilönainen on. Häntä uhkaavat sudet eli miehet. Tosin kiinni jäänyt tirkistelijärunkkari osoittautui lopulta ressukaksi.

Sentään yksi mielenkiintoinen ja ei-uhkaava mies löytyy. Tämä oli tietenkin sitten taas ylimaallinen aktivisti, johon oudon flegmaattinen päähenkilö jollain tapaa ihastuu. Mutta tästäkään ei romanssia synny. Mies katoaa. Päähenkilö ei edes ole mikään ärhäkkä feministi vaan ennemmin alistunut ympäristöönsä. Joitakin purkauksiaan lukuun ottamatta.

Mieskuva on aika synkkä. Luulisi, että kirjailijan kuvaama museo, olisi aika woketettu paikka, jossa ei ahdistella ja ehdotella edes asiakaspalvelijalle. Jos mieskuva on synkkä, on Raunion kuvaama museo myös työpaikka helvetistä. Täynnä pikkumaisia tärkeilijöitä, jotka nöyryyttävät toisiaan sekä tietenkin arvoasteikossa alempia.

Omalaatuinen ja omaääninen kirja kaiken kaikkiaan.