Kirja-arvio: Torsti Korpela - Cannonball 2 - Rokkia ja rikoksia: Alkuperäistä parempi jatko-osa

 

Ex-cannonballmiehen Torsti Korpelan muistelmien jatko-osa todistaa sen, että joskus jatko-osa voi olla parempi kuin ykkönen aivan kuten Cannonball 2 -elokuvakin oli. 

Korpelan Cannonball 2:ssa löytyy messeviä tarinoita tuosta oikeuden lakkauttamasta järjestöstä. Välillä tulee mieleen että miksi, kun tarinoita lukiessa tulee mieleen, että aikamoista sekoilua on ollut loppua kohden. Korpela tosin kritisoi kirjassa vahvasti lakkauttamispäätöstä vaikka ei haikaile kerhon perään.

Kirjan perusteella tuntuu, että järjestössä oikein kukaan muu ei halunnut olla uskollinen itse kerholle kun kerhon upseeristoon kohonnut Korpela. Kerho ei tuntunut löytävän kunnollista johtajaa perustajansa kuoltua. 

Ei tosin Korpela enkeliä itsestään tee. Ainakaan helvetin enkeliä. Onhan hän istunut kohtuullisen pitkän tuomionkin, jonka alussa kerholaisilla oli oma osastokin vankilassa. Niin monta heistä lähti lusimaan.

Cannonball-kerhon julkkisjäsenet Nacci Tranberg ja Immu Ilmen saavat jälleen kyytiä tässäkin kirjassa kuten ykkösosassa. 

Korpelaa jäi esimerkiksi kismittämään, kun Ilmen oli maksamassa Immun velkoja karhunneesta velanperintäkeikasta vaivan paikkaa vaan 50 euroa. Tarkan euron mies. Korpela syyttää Immua myös valheista ihan kerhon perustamisesta koskevaan tietoon asti. Tranbergia Korpela melkeinpä syyttää Cannonball-tarun romuttamisesta. 

Kaikki kirjassa ei toki kerro edes itse Cannonballista. Yksi mehukkaimmista tarinoista liittyy tuolloin presidenttinä olleeseen Tarja Haloseen. Korpela nimittäin pelasti presidentin aggressiivisen puliukon kynsistä kun turvamiehet hiihtelevät ties missä. 

Välillä Korpela käy jo inttiajoissakin muistelmissaan, mutta muuten pysytellään truecrimessa. Taustastaan hän paljastaa äitinsä olleen rikollinen, joka tuli sitten tapetuksi. Harvoin se näin päin on, että äiti on rikollinen.