torstai 31. joulukuuta 2009

Älä katoa, Pentti Saarikoski


Runoilija Pentti Saarikoski oli 60- ja 70-lukujen megajulkkis, mutta lienee tunnetuin tänä päivänä meille kirjallisuudesta kiinnostuneille. Sääli. Luin joulunpyhinä Sevenin julkaiseman Pentti Saarikoski - Runot -teoksen, johon Mikko Aarne oli toimittanut kaikki Saarikosken julkaisemat runokokoelmat.



Parhaimmillaan Saarikoski oli suorastaan nerokas runoilija. Runojen lisäksi hän teki paljon suomennoksia ja muutaman päiväkirjamaisen teoksen, joista Aika Prahassa on ehdottomasti parhain.


Saarikoskesta kirjoitettiin paljon hänen eläessään. Juoppo ja yhdessä vaiheessa vielä jyrkän vasemmistolainen Saarikoski ei olisi voinut olla saamatta huomiota varsinkin kun piti huomiosta, vaikka oli niin ujo, että veti puhelimen töpselin seinästä kotioloissa. Pekka Tarkka tuntuu kirjoittaneen Saarikosken kaikki mielenliikkeetkin Saarikoski -kirjoihinsa. Parhain Saarikoskesta kertova kirja on kuitenkin hänen ex-vaimonsa Tuula-Liina Variksen Kipikonna ja Olkimarsalkka.


Saarikoski eli boheemisti ja juominen on keskeisessä osassa myös hänen tuotannossaan. Saarikoskelle juominen taisi tosin olla enemmän pakokeino kuin mielenkohottaja. Saarikosken runoissa näkyy kauttaaltaan myös hänen kiinnostuksensa antiikin legendoihin. Mieshän taisi esimerkiksi muinaiskreikkaa, eikä muidenkaan kielen oppiminen hänelle koskaan vaikeaa ollut.


Luulisi, että Saarikosken runot olisivat korkeampaa taidetta, joista tavallinen ihminen ei voi mitään ymmärtää. Näin ei ole. Saarikoski ammentaa paljon arki-elämästä ja ajattelee siinä sivussa. Eräässä runossa hän sanoikin ammattinsa olevan ajattelija. Näihin arkisiin tapahtumiin hän onnistuu liittämään mitä hienoimpia oivalluksia elämästä: yksinäisyydestä, alakulosta ja yhteiskunnasta.


Vahvinta aikaa Saarikoskelle minusta oli runojen perusteella aika 60-luvun puolivälistä 70-luvun alkuun, jonka jälkeen tapahtui notkahdus, ilmeisesti samaa tahtia alkoholin kulutuksen kanssa. Mainitsemisen arvoinen runokokoelma 60-luvun alusta on tosin Mitä tapahtuu todella? vuodelta 1962. Hänen viimeinen kokoelmansa Hämärän tanssit vuodelta 1983 palautti viimeistään hänen kunniansa takaisin.


Saarikosken tuotantoon tutustuin ensi kertaa teini-iässä, ja miehellä on ollut minuun kirjoittajana suuri vaikutus. Ja kun nyt palasin uudelleen Saarikosken runojen pariin vakuutuin edelleen miehen kyvyistä. Itselleni on tullut vuosia puolet lisää sitten teinivuosien, ja runot avautuivat entistä paremmin kun on enemmän elämänkokemusta.






Muksut -yhtye teki laulun Pentti Saarikosken runosta Liisankadulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe