Joulukirkossa

Tänä jouluna kävin ensimmäistä kertaa elämässäni joulukirkossa. Olen ajatellut, että se on sellaista keskiluokkaista tapauskovaisuutta, johon en halua osallistua. Sitähän se onkin, sillä Jumalan sanaan ei taida oikeasti kirkossa kovinkaan moni uskoa, jos aina edes pappikaan. Silti kirkossa vaipui johonkin rauhaan ja hiljaisuuteen, minkälaista en ole muualla kokenut.

Kirkkoonkin on nykyaika ujuttautunut, sillä jouluevankeliumia pappi luki sellaisilla puhelinkeskusmikrofonilla. Eikä saarnakaan kovin sykähdyttävä ollut, sellaista rutiininomaista ulkoa lukemista. Kun pappi puhui evankelisluterilaisen kirkon syntyneen liian mallistuneen katolisen kirkon vastavoimaksi, mieleeni tuli, ettei uusi uskonpuhdistuskaan haittaa tekisi evankelisluterilaiselle kirkolle ja ennen kaikkea ihmisille.



Tapauskovaisuus on maan tapa, mutta se ei sovi minulle. Joko uskon kokonaan tai en lainkaan. Sama koskee perinteitä. On hämmentävää, että ihmiset haluavat kerran vuodessa käydä kirkossa jouluna ja antaa ropojaan onnettomille ja köyhille. Vuoden muina päivinä noita samoja onnettomia syytetään sitten yhteiskunnan varoilla elämisestä ja kirkon ovea ei avata kuin häissä ja hautajaisissa.

Olisin kaivannut saarnassa jotain suurempaa puuttumista suomalaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuteen edes jouluaattona, mutta ehkä on turvallisempaa turvautua historiaan ja Betlehemiin. Varsinkin kun pappi otti puheeksi alkuaikojen kristillisyyden aitouden. Tuota aitoutta ei taida enää olla, mutta se lienee mahdotonta, kun kirkko on järjestäytyneen yhteiskunnan tukipilareita.

Jouluna on tarkoitus muistaa vähäosaisia. Kun vein rahaa sinne kolehtilaatikkoon, niin eräs rouva jyräsi kallis turkki päällään ylitseni, aivan kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Joko hänellä oli kiire antaa köyhille almuja tai päästä kirkosta mahdollisimman nopeasti ulos. Olihan sentään jouluaatto.

Samanlainen rynnäkkö seurakuntalaisilla oli heti joulukirkon jälkeen viemään hautausmaalle kynttilöitä. Tämä kaunis tapa ei ilmennyt parkkipaikalla, jonne kaasuteltiin, ikään kuin aika loppuisi milloin tahansa kesken. Juoksivat varmasti viemään vielä hautakynttilät, että pääsivät kylmästä mahdollisimman pian pois.

Aika tulosvastuullista joulun viettoa.