lauantai 29. maaliskuuta 2014

Puhutko tuntemattomille?

Minua on viime aikoina ruvennut häiritsemään meidän suomalaisten puhumattomuus. En itsekään puhu tuntemattomille, mutta haluaisin.

Jossain vaiheessa itseltäni on kadonnut kyky lähestyä tuntemattomia. Nykyään tuntuu, ettei kenellekään tuntemattomalle voi puhua. Ihminen koetaan häiriköksi tai hulluksi, jos se haluaisi lievittää yksinäistä hetkeään puhumalla toisen ihmisen kanssa. Ja jos naispuoliselle puhut, tämä yleensä luulee, että yrität heti epätoivoisesti iskeä.

Mutta ei sitä maailmallakaan puhuta tuntemattomille, toisin kuin Suomessa yleensä väitetään. Olen matkustellut vaikka missä suurkaupungeissa, mutta ei minulle kukaan tuntematon ole koskaan oma-aloitteisesti puhunut.

Ihmisen pitäisi olla sosiaalinen eläin, mutta aina vain vaivumme enemmän itseemme. Älypuhelimet ovat viimeistelleet asian. Kun sinä voit kommunikoida kännykän kautta, sinun ei tarvitse nähdä ihmisiä ympärilläsi.

En tiedä, johtuuko homma vain itsestäni, mutta tuntuu siltä, että ihmiset ovat kauempana toisistaan kuin koskaan. Julkisissa liikennevälineissä ei hymyä näe ja jos satut katsomaan jotain, tämä katsoo vihaisena takaisin.

Mikä loppujen lopuksi puhumisessa niin vaikeaa on? Miksi on niin ihmeellistä puhua sellaiselle ihmiselle, jota et ole aiemmin tuntenut. Kertokaa minulle.

6 kommenttia:

  1. Tampereen vinyylimaniassa eräs tuiki tuntematon mies alkoi puhumaan Leedsin jalkapallojoukkueesta, kun huomasi minun Queens Park Rangers-laukun. Tämän kokemuksen perusteella päättelen, että kyllä ihmiset haluavat puhua, kunhan vaan ensin keksii puheenaiheen.

    VastaaPoista
  2. Totta tietysti tuokin. Ehkä mulla ei vain ole mitään yhteistä enää ihmisten kanssa.

    VastaaPoista
  3. kynnys aloittaa keskustelu on yhä korkeammalla, kun suomessa ei ole tapana jutella tuntemattomien kanssa. heti on muka "päässä vikaa", kännissä tai muuten sekaisin. se on totta, että kun junassa tai bussissa istuu, kaikilla on kännykät kädessä jota näpytellään koko matkan ajan. se on jotenkin vielä niin korostunut ärsyttävyyteen asti. mihin semmonen ihmisyys ja inhimillisyys on häviämässä entistä kauemmas..aika huolestuttavaan suuntaan mun mielestä.etenkin kun esim. yksinäisyyttä on edelleen aika paljon.. niin senkun tietäisi, miksi puhuminen on niin vaikeaa. pelko? hylätyksi tuleminen, leimautuminen vai mikä?

    VastaaPoista
  4. Kännykän kanssa on tietenkin hyvä vetäytyä muusta maailmasta sivuun. Esimerkiksi jos joku lukisi lehteä olisi helpompi aloittaa keskustelu jostain uutisesta.

    VastaaPoista
  5. Narkeille ei kyllä kannata puhua yhtään mitään. Kyllä nuo lähijunien narkki-osaston miehet osaa olla todella kuvottavia. Ei siinä mitään jos olisi jotain järkevää juteltavaa, mutta kun yleensä jutuissa ei ole päätä eikä häntää ja yleensä kaikki vaahtoaminen on pahansuopaa ja riitaa haastavaa. Sitten lopuksi narkit vielä käyvät seuhtomaan käsikopelotuntumalla lompakonanastustarkoituksessa. Mitä tuollaisille saatanan kaheleille muka pitäisi puhua?

    VastaaPoista
  6. Eipä sitä käy tuomitseminen, jos niiden kanssa ei jaksa/halua jutella. Vanhan kansan joviaalit juopot ovat kadonneet.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe