Suomen kansan ensimmäinen sammunut

Kuva: J.I.

Paavo Arhinmäki varmaan toivoo, että olisi jättänyt Sotshin matkan väliin, niin kuin alunperin pitikin. Mutta Sotshiin Paavo meni ja sitten sammui tai väsähti Leijonien kanssa juhliessa pöytään.

Paavon sammumisesta nousi tietenkin kohu, vaikka Leijonien juhlien humussa lentokoneen portaissakaan kaatuminen ei tavatonta ole. Kohu laantui muutamassa päivässä. Kännikohut ovat kuin työpaikan pikkujoulut, eniten humaltuneelle naureskellaan aikansa ja sitten kaikki palaavat arkeen.

Julkisuuden henkilölle kännissä örveltäminen tulee kalliiksi. Nettiaikana jutut pysyvät itseäsi googlatessa ikuisesti silmissäsi. Ja näpsäkästi ne löytää sellainenkin myöhemmin, kuka ei ole koko kohusta kuullut. Nolous ja häpeä eivät pääse unohtumaan langenneelta enkeliltä.

Suomessa kännikohu ei ole kuitenkaan kaiken loppu. Sen Paavokin tietää. Itse asiassa Paavo saattoi saada uusia kannattajia, jotka ajattelevat, että onhan siinä punaviherhipissä kuitenkin annos suomalaista miestä, jolle kännissä sattuu ja tapahtuu.

Poliitikolle kännissä örveltäminen on tuomitumpaa kuin vaikkapa taiteilijalle. Kansa melkeinpä odottaa boheemitaiteilijaa kännisekoilemaan. Nyt siitä pitää huolen lähinnä muutama iskelmälaulaja, jotka hekään eivät myönnä kännissä esiintyneensä, vaikka keikkayleisö on taatusti ennenkin nähnyt humalaisen ihmisen.

Poliitikon on oltava aika täydellinen nykyisin. Itse en poliitikoksi alkaisi, ei ole varaa virheisiin yksityiselämässä ja vielä vähemmän edustusreissulla Sotshissa.

Monella tapaa Paavo on tuonut helpotusta ihmisille. Moni naurahtaa helpotuksesta, että sattuu sitä kännissä muillekin. Paavohan ei tietenkään ole Suomen kansan ensimmäinen, eikä edes viimeinen sammunut.