maanantai 19. tammikuuta 2015

Ovatko blogit mennyttä?

Syksyllä 2006 kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen, vaikka silloin puhuttiin vielä verkkopäiväkirjastakin. Kukaan ei enää verkkopäiväkirjoja mainitsekaan. Yli kahdeksan vuotta sitten blogit olivat se juttu.

Facebookia ei Suomessa ollut. Moni kirjoitti blogia ehkä senkin takia, ihan tavallisetkin ihmiset, kun ei tarvinnut kirjoittaa Facebookiin, kuinka ihanaa oma elämä on.

Veikkaan, että blogini alkaa olla yhtäjaksoisuudessaan Suomen pitkäikäisimpiä, vaikkakaan ei taatusti suosituimpia. Jos kirjoittaisin vain sen takia, että blogillani olisi mahdollisimman monta lukijaa, olisin lopettanut ajat sitten. Jokin vastustamaton pakko tämän blogin pitämiseenkin ajaa, vaikka on ollut kausia, jolloin kukaan ei ole edes kommentoinut.

Blogimaailma on mielestäni muuttunut yksipuolisemmaksi, mitä se oli silloin, kuin ensimmäisiä kirjoituksia kirjoitin. Miksikö?

Nykyisin blogit tuntuvat olevan vain muotiblogeja, joihin nuoret viehättävät naiset kirjoittavat yrityksiltä saamistaan tavaroista. Ehkä he toimivat jonkinlaisina lifestyle-esikuvina. Eipä esimerkiksi minun lifestyle oikein esikuvallinen olekaan.

Paljon on myös kirjablogeja, jollaista toki itsekin kirjoitan. Kirjablogien suurin ongelma mielestäni on, että ne ovat, ainakin suosituimmat, kuin yhdestä muotista. Kirjoitetaan samoista kirjoista ja kirjailijoista. Useimmiten vain juuri julkaistuista kirjoista, vaikka maailma on täynnä vanhempaa mielenkiintoista kirjallisuutta. Suosituimmat ovat varmasti myös kustantamoiden postituslistoilla.

Blogimaailma on kaupallistunut. Itse olen saanut joskus ilmaisen teatterilipun, mutta ne olisin saanut toimittajankin ominaisuudessa. Lisäksi näytelmätkään eivät ole olleet aina niitä suuren yleisön suosikkeja.

Verkossa on niin paljon kamaa, että suosittuja blogeja ovat myös lehtien sivustoilta löytyvät blogit, kuten Uuden Suomen blogit. Kilpailijoitakin se on saanut, kuten Blogbook. Julkkisstatus edesauttaa myös suosiota löytyi blogi mistä ikinä tahansa.

Joitakin bloggaaminen on nostanut koko kansan tietoisuuteen, kuten Helena Erosen hihamerkkikirjoitus nosti. Helenan tyyli kirjoittaa onkin Suomessa poikkeuksellisen räväkkä.

Olen varma, että Suomessa on lukuisia persoonallisia blogin kirjoittajia. Heitä on vain vaikea löytää. Esimerkiksi ennen niin suosittu blogilista on varjo entisestään. Google antaa miljoona hakutulosta, mutta tietenkin sekin suosituimmuusjärjestyksen mukaan. Ei kukaan jaksa kahlata.

Erikoistuminen tiettyyn aihealueeseen, varsinkin suosittuun sellaiseen, on ollut jo kauan päivänsana. Minä tein jo päätöksen varhain, että haluan pitää blogini yleisblogina. Ei minulla riittäisi yhdestä aiheesta edes riittävästi kirjoitettavaakaan.

2 kommenttia:

  1. Hienoa ja onnea kahdeksan vuotta täyttäneelle blogille! Hieno saavutus!Mä olen oikeastaan vasta viime vuosina "herännyt" blogimaailmaan. Tietyt blogit kiinnostaa niiden aihepiirien takia, muotiblogeja en seuraa ollenkaan. niin, persoonallisia bloginkirjoittajia varamasti on, kunhan ne tavoitettais myös tästä massasta..ei sitä tosiaan jaksa kahlata...
    Jatka vaan tätä blogia..on ollu kiva lukea tätä.jatkat omalla persoonallisella tavallasi:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Kahdeksan vuotta on nettimaailmassa ikuisuus. On tietty ymmärrettävää, että eri aihepiirien blogeja löytyy, niinhän löytyy kirjojakin yms. eri aihepiireistä. Jotkin aihepiirit ovat vaan viime aikoina korostuneet muiden yli.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe