Ruumis on sielua tärkeämpi
Joka paikka on nykyään täynnä tarinoita narsisteista. En oikein tiedä, missä he ovat. Omasta mielestäni maailmassa on vain miellyttäviä ja epämiellyttäviä ihmisiä. Ehkä ne ovat niitä epämiellyttäviä ne narsisti.
Jostain kumman syystä narsistit ovat tarinoissa myös aina miehiä. Ehkä kaikki miehet ovat sitten narsisteja, jos uhmaavat omapäisyydellään.
Itse en ole narsisti, minulla ei ole mitään suuruudenkuvitelmia itsestäni, pikemminkin voisi olla huomattavasti parempi itsetunto.
Totuus kuitenkin on, että me kaikki ihmiset alamme olla narsisteja. Rooman valtakuntakin kalpenee itsetehostuksemme alla.
Kävellessäni ratikkapysäkille kävelen usein kuntosalin ohi, joka sijaitsee Helsingin keskustassa. Usein ihmiset treenaavat ison ikkunan edessä, vaikka muuallakin voisi treenata katseilta piilossa. He tietenkin haluavat esitellä itseään epämiellyttävämmän vartalon omaaville.
Olen myös miettinyt, missä tässä nykypäivän tatuointi-innostuksessa on kyse. Ihmiset maalaavat kauniitkin vartalonsa täyteen tatuointeja. Mitä niillä halutaan sanoa? Rohkeutta, että uskaltaa maalata itsensä kuvilla, jotka säilyvät niin kauan kuin kantajakin. Itseäni ei ainakaan innosta naiset, jotka ovat yltäpäältä tatuoinneissa.
Ihmiset palvovat ruumistaan aivan eri tavalla kuin ennen. Ruumis on ollut sielua tärkeämpi jo ikuisuuden. Mihin tämä kaikki päättyy, siihen, että kaunis ruumis ilman sieluako?
Jostain kumman syystä narsistit ovat tarinoissa myös aina miehiä. Ehkä kaikki miehet ovat sitten narsisteja, jos uhmaavat omapäisyydellään.
Itse en ole narsisti, minulla ei ole mitään suuruudenkuvitelmia itsestäni, pikemminkin voisi olla huomattavasti parempi itsetunto.
Totuus kuitenkin on, että me kaikki ihmiset alamme olla narsisteja. Rooman valtakuntakin kalpenee itsetehostuksemme alla.
Kävellessäni ratikkapysäkille kävelen usein kuntosalin ohi, joka sijaitsee Helsingin keskustassa. Usein ihmiset treenaavat ison ikkunan edessä, vaikka muuallakin voisi treenata katseilta piilossa. He tietenkin haluavat esitellä itseään epämiellyttävämmän vartalon omaaville.
Olen myös miettinyt, missä tässä nykypäivän tatuointi-innostuksessa on kyse. Ihmiset maalaavat kauniitkin vartalonsa täyteen tatuointeja. Mitä niillä halutaan sanoa? Rohkeutta, että uskaltaa maalata itsensä kuvilla, jotka säilyvät niin kauan kuin kantajakin. Itseäni ei ainakaan innosta naiset, jotka ovat yltäpäältä tatuoinneissa.
Ihmiset palvovat ruumistaan aivan eri tavalla kuin ennen. Ruumis on ollut sielua tärkeämpi jo ikuisuuden. Mihin tämä kaikki päättyy, siihen, että kaunis ruumis ilman sieluako?
Niin muuten olen joskus itsekin pohtinut tuota tatuoinit villitystä, nimittäin jossakin vaiheessa tuntui että jokainen tuttavapiirissä oli joko hankkimassa tautointia tai ottamassa lisää tai muutenkin innostus oli kova..ihmisillä tuntuu oleva voimakas tarve jättää iholle muisto heille tärkeästä asiasta/henkilöstä tms..olkoonkin että ihmiselämä on lyhyt ja mitä ikinä tapahtuukin ruumiille ja sielulle..aika kiehtovia tarinoita on monesti tatuointien takana, vaikka itse tatuointi miellyttäisi silmää..kauneus on katsojan silmissä. Mutta pakko sanoa, että tiesin yhden naisen, joka oli peitetty niin yltäpäältä etenkin jalat tatuointeja täynnä, että kesällä hänen törmäessä niin jotenkin se vaan pisti niin silmään..valehtelisin, jos väittäisin, että se ois kaunista, kun molemmat jalat ja käsivarret on tatuoitu voimakkaasti..jokainen tyylillään. haluaako sit tietoisesti erottuakin joukosta, en tiedä. sun kysymys on mielenkiintoinen, mihin tämä kaikki päättyy,siihen, että kaunis ruumis ilman sieluako? Sielu kun on niin mystinen..
VastaaPoistaMitä tulee narsisteihin, kyllä niitä löytyy aika paljon naisissakin. Pahinta on mielestäni johtajat, jotka häikäilemättömästi kohtelevat alaisiaan oman narsismin takia todella ala-arvoisesti..
kuntosalit, jotka muistuttavat akvaarioita, jossa "kalat pällistelevät itseään ja muita" on huvittava näky, täytyy myöntää...mitä se kertoo meistä ihmisistä..ulkonäkökeskeisyys on vahvaa pinnallisessa maailmassa..
Maailma on itsekkäiden eikä enää ole mahdollisuutta pärjätä ilman itsekkyyttä.
VastaaPoistaKunhan ei tatskaa ainakaan silloisen kumppaninsa nimeä. Vaikea päästä eroon. Ei minulla sinänsä mitään tatuointeja vastaan ole, kunhan ei koko kroppa ole täynnä niitä. Itse en edes voi ottaa tatuointeja psoriasiksen takia.
VastaaPoistaIlman itsekkyyttä voi tosiaan olla jo hankala pärjätä näinä aikoina.
terve itsekkyys on vain hyvästä, mutta sitten narsismi on jo sairautta...se, ettei ole empatiakykyä on huolestuttava piirre. nimittäin joillakin lapsillakin sitä voi olla tai nuorillakin, ettei yksinkertaisesti osata asettua toisen asemaan...sitä on vaikea käsittää..
VastaaPoistaitsekkyyttä on pakko olla jo työelämässä ja muuallakin,mutta liiallinen itsekkyys on musta huono asia, sillä se lisää taas eriarvoisuutta..
Tyhmyyttä on antaa kaikille periksi, sitten huomaa olevansa taas jalkarätti.
VastaaPoista