lauantai 4. huhtikuuta 2015

Vanha kotikerrostaloni puretaan

Kuulin, että vanha kotikerroskotitaloni Vantaalla puretaan. Asuin 20 vuotta elämästäni noissa taloissa. Mitään upeita taloja ne eivät olleet ennenkään ja slummiutuneet sittemmin pelkän ulkokuoren perusteella.

Asukkaat eivät silti muuta innokkaana pois sieltä. Ihminen kiintyy siihen, mitä sillä on käsillä. Asukkaat ovat aivan erilaisia muuten kuin ennen. Entisestä duunarivaltaisesta lähiöstä on tullut maahanmuuttajalähiö. Maahanmuuttajille nukkavieru lähiökin on parempaa kuin lähtömaissa luulisin.

1970-luvun kerrostalot, joita kotini edusti saavat nyt tuta ajan armottomuuden. Niitä on hoidettu hävettävän huonosti, eikä niitä alunperin tarkoitettukaan kestämään. Kaupungin halpavuokraisia taloja ei rakennettu kuin välivaiheeksi parempaan, jota kaikki eivät koskaan saavuttaneet. Esteettisiä arvoja laatikkotaloista on vaikea löytää. Tietenkin niillä on merkityksensä niiden ihmisten elämäntarinoille, jotka niissä ovat asuneet. Siinä se taitaa olla.

Montako laatikkokerrostaloa jää muistuttamaan ajastaan, säilyy arvoituksena. Mistä tahansa ajasta säilyy vain murto-osa. Harva on nähnyt tönöä keskiajalta vieressään. Haluamme muokata aikaamme ja lähimenneisyyden näemme harvoin kauniina ja säilyttämisenarvoisena.

Näinhän purkutuomion sai toinen toisensa kauniimpaa rakennusta 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin vanhoja taloja pidettiin muistuksena ikävästä, köyhästä ajasta ennen edistystä. Nyt harmittelemme, miten ne silloin tuollaista tekivät. Saa nähdä, käykö näin 1970-luvun kerrostaloille. En heti usko. Nyt näemme, että 1970-luku oli taantumuksellista aikaa, jolloin sodan lapset vain haluttiin sulloa nopeasti kaupunkiin laatikkotaloihinsa.

Kummalla tavalla kiinnyin tuohon laatikkotalooni, vaikka en viihtynyt siellä. Kiinnyn kummallisiin asioihin, rumiinkin. Jäin kaipaamaan jopa armeijan kasarmia, vaikka en voinut sietää paikkaa. Koen todennäköisesti, että samalla viedään osa historiaani, kun tuo laatikkotalo puretaan.

Se voi olla hyväkin, mutta katoavatko ikävätkään muistot tuhoamalla niiden syntysija? En voi koskaan sanoa lapsilleni, jos sellaisia saisin, että tuolla minä asuin. Tilalla on vain 2010-luvun käsitys laatikkokerrostalosta.

1 kommentti:

  1. Hei,

    Nimeni on Johanna ja toimin freelancerina online- mediatoimistolle.
    Olisin kiinnostunut julkaisemaan www.esapesonen.blogpost.fi - sivuille
    tekstiartikkeleita tai mainoksia, kiinteää hintaa vastaan.

    Jos yhteistoiminta kiinnostaa, ottakaa yhteyttä sähköpostitse, niin kerron mielelläni lisää.
    Jos teillä on muita sivustoja, voitte halutessanne antaa myös näiden sivujen osoitteet, jotta voisin tutustua niihinkin.

    Odotan innolla pikaista yhteydenottoanne.

    Ystävällisin terveisin
    Johanna
    johanna.pellavainen@gmail.com

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe