Painajaisia näkevässä vähemmistössä
Luin tutkimuksesta, jossa kerrottiin 3-5 prosentin suomalaisista näkevän usein painajaisia. Useimmin niitä näkevät naiset ja vanhat. Olen sitten erittäin erikoislaatuinen, sillä kohtuullisen usein näen painajaisia tai synkähköjä unia.
Harvat unet jäävät millään tavoin mieleen. Niihin vain herää, eikä olo ole hyvä. Ne eivät jää piinaamaan päiväksi. Kaikkeen ikävään tottuu, niin myös painajaisiin, olen nähnyt niitä kymmenisen vuotta. Melkein yhtä kauan kuin olen nukkunut huonosti. Uni on tietenkin surkeaa ja hyvin nukutut yöt ovat harvassa.
Olen käynyt lääkärissäkin, kyllä, mutta mitään apua en ole oikein saanut. Unilääkkeitä kun eivät suostu kirjoittamaan. Ihmettelen, miksi helvetissä niitä on, jos niitä ei suostuta kirjoittamaan. Onko parempi lääkäreiden mielestä, että ihmiset sitten tissuttelevat unta saadakseen. Kaikenlaiset nukahtamislääkkeet ovat aivan turhia.
Jonkinlainen sisäinen ristiriita ihmisessä on, jos hän näkee painajaisia. Jos niitä tasapainoisia ihmisiä on, niin he nukkunevat yönsä hyvin. Uskoisin, että painajaisista kärsii kaltaiseni kiihkeät pohdiskelijat, jotka eivät saa tyhjennettyä päätään. Alkoholinkäytöllä on vaikutuksensa, mutta en omasta mielestäni dokaa tavattoman paljon.
Painajaiset ovat minulla hyvinkin todentuntuisia, joskus ne ovat mielenkiintoisia elämyksiä, useimmiten eivät. Ne eivät edes liity mihinkään tiettyyn elämänjaksoon tai tapahtumaan. Joskus ne saattavat olla eksymisunia tai klassista putoamista. Kuten sanoin, tarkoin ne eivät jää mieleen.
Omalla tavallaan painajaiset voivat herkistää asioille, joita muut ihmisivät eivät näe ja tunne. Ilman niitä pystyisi kyllä hyvin elämään.
Harvat unet jäävät millään tavoin mieleen. Niihin vain herää, eikä olo ole hyvä. Ne eivät jää piinaamaan päiväksi. Kaikkeen ikävään tottuu, niin myös painajaisiin, olen nähnyt niitä kymmenisen vuotta. Melkein yhtä kauan kuin olen nukkunut huonosti. Uni on tietenkin surkeaa ja hyvin nukutut yöt ovat harvassa.
Olen käynyt lääkärissäkin, kyllä, mutta mitään apua en ole oikein saanut. Unilääkkeitä kun eivät suostu kirjoittamaan. Ihmettelen, miksi helvetissä niitä on, jos niitä ei suostuta kirjoittamaan. Onko parempi lääkäreiden mielestä, että ihmiset sitten tissuttelevat unta saadakseen. Kaikenlaiset nukahtamislääkkeet ovat aivan turhia.
Jonkinlainen sisäinen ristiriita ihmisessä on, jos hän näkee painajaisia. Jos niitä tasapainoisia ihmisiä on, niin he nukkunevat yönsä hyvin. Uskoisin, että painajaisista kärsii kaltaiseni kiihkeät pohdiskelijat, jotka eivät saa tyhjennettyä päätään. Alkoholinkäytöllä on vaikutuksensa, mutta en omasta mielestäni dokaa tavattoman paljon.
Painajaiset ovat minulla hyvinkin todentuntuisia, joskus ne ovat mielenkiintoisia elämyksiä, useimmiten eivät. Ne eivät edes liity mihinkään tiettyyn elämänjaksoon tai tapahtumaan. Joskus ne saattavat olla eksymisunia tai klassista putoamista. Kuten sanoin, tarkoin ne eivät jää mieleen.
Omalla tavallaan painajaiset voivat herkistää asioille, joita muut ihmisivät eivät näe ja tunne. Ilman niitä pystyisi kyllä hyvin elämään.
unet on merkillisiä. välillä pelottavan todentuntuisia, oli ne sitten positiivissävytteisiä tai negatiivisia. oletko koskaan kirjoittanut unia ylös? toisaalta voisi kuvitella, että on hyvä nähdä unia, mutta tietysti rajansa kaikella, jos ne on toistuvasti painajaisia, niin ei ole mukava lähtökohtaisesti edes käydä yöunille, jos pelottaa valmiiksi minkälaista painajaista on luvassa..on taatusti turhauttavaa, jos ei saa lääkäriltä apua noin tärkeeseen asiaan kuin nukkuminen. lehdet pursuavat aina kaiken maailman rentoutusharjoituksista, harrastuksista, mindfullness menetelmästä jne.. mutta kaikkihan me ollaan yksilöitä, ei kaikki jutut sovi kaikille. ootko löytänyt jotain, mikä sitten oikeesti rentouttaisi ja saisi yönet edes vähän siedettävimmiksi tai semmoisiksi, että ois paremmin nukkunut?
VastaaPoistaJoihinkin runoihini on voinut päätyä osia unista. Yö ei todellakaan ole useimmiten levon hetki, pikemminkin päinvastoin. Jotkut yöt ovat parempia, sitten kun on niin väsynyt, ettei jaksa enää ajatella.
VastaaPoistaNiin onko se niin, että semmoset ihmiset jotka pohtivat paljon jaovat tietyn luonteenpiirteen omaavia..ja titeyn tempperamentin omaavia, näkevätkö ne sitten enemmän pahoja unia kuin toiset? vai miksi jotkut ei näe unia ollenkaan (kun on joidenkin kanssa jutellut) tai ehkä näkevät, mutta eivät muista mitään niistä.. ja mikä siinä on että pahat unet muistuu tuskastuttavan hyvin, mutta kauniimmat ja kauniit hiipuvat pois, ennenkuin kun ehtii edes kynää ja paperia hakea, et vois jotain muistaa..elämän ihmeellisyyksiä..
VastaaPoistaEi sitä kai voi yleistää. Tietysti esim. hyvä fyysinen kunto kai parantaa unen laatua. Homma on vain kehä, mitä väsyneempi on sitä vaikeampi on liikkua, vaikka jokainen uneton tietäisi sen auttavan. Itse kokeilin välillä jokailtaisia lenkkejä ennen nukkumaanmenoa. Olin entistä pirteämpi.
VastaaPoistaEn edes muista, koska olisi nähnyt kaunista unta. Joissakin unissa olen kyllä löytänyt rakkauden ja ne ovat tuntuneet hyviltäkin.