maanantai 14. maaliskuuta 2016

Puhdas, siveä, armoton, likainen sydän

Kirkkoisä Augustinus totesi ennen antautumistaan Herran kutsulle, että anna Herra puhdas ja siveä sydän, mutta älä vielä.

Uskon, että puhdasta ja siveää sydäntä. Ei ole. Jokainen on itsekäs halujensa ja tarpeidensa suhteen. Syntisestä elämästä on vielä vaikeampaa luopua, jos syntisellä elämällä tarkoitamme elämää, joka turmelee itseämme ja ehkä muitakin.

Sydämen nimissä olen tehnyt epätoivoisia tekoja. Olen rakastanut, kun siinä ei ole enää mitään järkeä. Olen lakannut rakastamasta, vaikka siinä olisi ollut järkeä.

Olen antautunut huville ilman huvia ja en ole ajatellut, koska sydämeni sanoi niin. En ole antautunut huville, vaikka näin olisi pitänyt tehdä.

Tunnen yhä, että sydämeni on puhdas ja siveä, vaikka se on likaantunut joidenkin mielestä. En koskaan luovu sydämestäni, joka erehtyy kerta toisensa jälkeen. Ei ole antanut periksi. Jaksanut yrittää. Vaikka sydämeni olisi antanut periksi, se tietää, että on yhä sydämeni.

Sydämeni on ollut kyllästynyt kaikkeen, mutta hullaantunut hetken tai vuoden levättyään.

Sydämeni on sanonut sanoja, joita ei olisi pitänyt sanoa ja se ei ole sanonut sanoja, joita olisi pitänyt sanoa. Siksi, koska sydämeni sanoi näin.

Olen ajatellut, että sydämelleni ei ole paikkaa ja ettei kukaan näe sydäntäni. Olen uskonut näin ja toivonut muuta. Ja toivonut, että näin on.

Olen antanut sydämeni vallata minun, kun minun olisi pitänyt kuunnella järkeä. Ja en ole antanut sydämeni vallata minua, silloin kuin minun olisi pitänyt antaa sydämeni vallata minut. Sydämeni on elänyt aivan liian lujaa ja aivan liian vähän. Se on ollut armoton, se on ollut liian kiltti. Se on anellut anteeksi, eikä koskaan pyytänyt anteeksi.

Onko sydämeni ollut aina rehellinen? Kyllä. Onko sydämeni ollut väärässä? Kyllä. Yhtäkaikki se on minun sydämeni, vaikka olisi puhdas, likainen, siveä tai turmeltunut.

1 kommentti:

Gadgetissa oli virhe