Innostetaanko ihmisiä turhaan vain aidosti?
Ei voi mitään, kun kirjoitettavaa riittää, niin sitä on näköjään kirjoitettava päivittäin.
Tänään kävin niin hienolta kalskahtavassa seminaarissa kuin Communication creates communities. Mukana kun oli ruottalaisia että latvialaisia, niin suomeksikaan onnistunut.
Mutta ensimmäisellä kotimaisella kerrottuna kyse oli siitä, miten kuntalaisia innostetaan toimimaan (tiedän, kauhea sana) oman asuinalueensa hyväksi ja vieläpä kehittämään sitä. Yleensähän tämä vastuu on sysätty täysin kuntien virkamiesten tehtäväksi. Seminaarissa tarkasteltiin erityisesti paljon puhutun sosiaalisen median keinoja (blogit, Facebook yms. )noiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ihan mielenkiintoinen seminaari oli. Mutta mieleen tuli, että lähes kaikkia seminaarissa esiteltyjä konsteja on yritetty meillä Vantaallakin. Eikä tuloksia oikein ole. Vaikka kuinka ihmisiä innostaisi kirjoittamaan asuinaluesivustoihin, niin ne eivät innostu. Tämä ei ole onnistunut edes yhdistysten pyörittämillä sivustoilla.
Ehkä kyse onkin lähtökohtaisesti siitä, että kaupunki on liian vahvasti mukana. Kaupungin pitäisi jättäytyä sivummalle, eikä väen väkisin hae keinotekoista osallisuutta. Helsingin Arabianrannassa ihmiset itse ovat keksineet asukastoiminnan, vaikka kaupunki sitä yritti aloittaa asukkaiden puolesta asuinalueen valmistuttua.
Jos kaupungin yritykset luoda yhteisöllisyyttä eivät onnistuneet edes uudella asuinalueella kuten Arabianranta, ei tarvitse ihmetellä, miten se onnistuisi jo 70-luvulla rakennetuissa lähiöissä, jotka sittemmin on jätetty oman onnensa nojaan rapistumaan. Lähiöiden asukkailla ei vain ole joko kiinnostusta tai voimia vaatia osakseen parempaa.
Toisaalta tuntuu, että sitä myöten kun kommunikoinnin pitäisi tulla helpommaksi Facebookin ja Twittereiden myötä, niin asukkaat muuttuvat vähemmän aktiiviseksi asuinalueensa eteen. Ennen kuin nettiä olikaan, Vantaallakin oli vireää asukastoimintaa, eritoten niillä alueilla, jotka nyt elävät hiljaiseloa asukastoiminnan suhteen. Toiminta on jäänyt niiden vanhojen veteraanien harrastukseksi, kuten yhdistystoiminta ylipäätään mediaseksikkäitä järjestöjä lukuunottamatta.
Nykyään puhutaan osallistamisesta. Jo sana itse kertoo, miksi osallistaminen on tuomittu epäonnistumaan. Ei ihmiset halua väkisin osallistua. Yhteisöllisyys sanakin kuulostaa korkeammalta akateemiselta tieteeltä. Miksi ei voitaisi käyttää sitä vanhaa me-henkeä sen sijasta. Veikkaanpa, että ihmiset tajuaisivat helpommin, mistä on oikein kyse. Me-hengen katoaminen voi liittyä tosin ihmisten toistuviin muuttoihin ja siihen tosiasiaan, että asuinalueilla asuu kaikestan huolimatta Suomessa kovin erilaisia ihmisiä, vaikka asujaimiston yksipuolistumisesta puhutaankin.
Poliittinen päätöksenteko tappaa myös tehokkaasti ihmisten osallistumisen halun. Kun adresseilla ja mielenosoituksilla ei ole mitään merkitystä, niin miksi ihmiset innostuisivat osallistumaan päätöksentekoon, kun tietävät, ettei heidän mielipiteillään ole merkitystä kuin pöytäkirjojen liitteenä.
Sosiaalismediauskovaiset uskovat netin vuorovaikutteisuuden ratkaisevan kaiken. Itse en kuulu tähän joukkoon. Ensiksikin sovellukset eivät toimi kunnolla. Esim. Facebookin kanssa ei sellaista päivää ole, ettei se tökkisi. Sama ongelma vaivaa blogisovelluksia. Läheskään kaikki ihmiset eivät elä vielä nettiaikaa. Ikäihmiselle jo tekstarin lukeminenkin tuottaa vaikeuksia. Muutos tapahtuu, mutta siihen menee vielä aikaa.
Ehkä kaikki lähtee yksinkertaisesti vain siitä me-hengestä. Siitä, että otetaan kaupunki uudestaan haltuun kuntalaisille.
--------------------------------------------
Mielenkiintoisia yksityiskohtia seminaarista: TeliaSonera kuulemma lukee eduksi, jos työnhakija on ollut netissä aktiivinen ja Tanskassa Facebookia käytetään opetusvälineenä kouluissa.
----------------------------------------------
Tänään sain myös mielenkiintoisen tiedotteen kyselystä, joka tutki huumeidenkäyttökulttuuria festareilla. Youth Against Drugsin tekemän tutkimuksen mukaan huumeiden käyttökokeilut tehdään muualla kuin festareilla. Ja suosituin päihde on yhä alkoholi. Toisaalta melkein 15 prosenttia ilmoitti pössytelleensä kannabista festareilla. Joten ehkä se tupakin poltto ei nyt ole festareiden suurimpia ongelmia.
Tänne se Vantaa on virrannut hiljaa...
Kommentit
Lähetä kommentti