W.

http://www.wthefilm.com

Ensiksi hyvät uutiset. Oliver Stone on palannut takaisin. Aleksanteri-elokuvan kiusalliset minuutit on annettu Stonelle anteeksi. Samoin kaikki muut epäonnistuneet elokuvat viime ajoilta. Stone on palannut takaisin siihen, minkä parhaiten osaa: Usan lähihistoriaan omalla näkemyksellään höystettynä.



Katsoin eilen Stonen George W. Bushista kertovan elokuvan W. Ei se nyt mikään loisto elokuva ollut, mutta ei tarvinnut vilkuilla dvd-boxin kannesta, kuinkas monta minuuttia tämä nyt kestääkään, olisi kiire kauppaan tai siivoamaan.

Mitään uutta tuo elokuva ei sinänsä tuonut Bush nuoremman tarinaan, osittain myös vahvistaa ihmisten käsityksiä Bushista. Bush tuskin on itse elokuvan teossa ollut mukana, joten tarina on katsojan silmässä.



Oli hieman yllätyskin, että Oliver-setä maalasi elokuvassaan Bushista jopa jollain tasolla ymmärtävän kuvan. Tarinahan oli sinänsä sellainen rikaspoikarukka-tarina, jossa kaikessa on loppujen lopuksi kyse isän hyväksynnän hakemisesta. Bushin suvun perinteiden jatkajaksi ei George nuoremmasta ollut, Seniori-Bush kun ajatteli nuoremmasta Jeb-veljestä presidenttiä ja ei pitänyt George-poikaansa riittävän hyvänä edes silloin kun tämä tuli presidentiksi. 

Niinpä perheessään sivuraiteille joutunut Bush nuorempi vietti hyvän matkaa keski-ikään asti ryypäten ja ongelmiin joutuen, kunnes tuli uskoon tunnetuin seurauksin. Varsinainen presidentiksi tulo muuten oli jätetty elokuvasta kokonaan pois, hyvä veto, sillä jos Bush nuorempi jostain muistetaan, niin epäonnisesta Irakin sodasta. Irakin sotaan elokuva myös keskittyi Bushin nuoruuden vuosien lisäksi. Bush on aiheena vielä liian lähellä nykyhetkeä, oikein kunnon vetoa ei miehestä vielä elokuvaksi saa.

Josh Brolin näytteli mainiosti Bushia, vaikka nuoruuden jaksoon olisi kaivannut nuorempaa näyttelijää. Brolinin Bush on hyväntahtoinen hölmö, eikä julkisuudessa kuvattu pahuuden ruumiillistuma. Elokuvan muut näyttelijät jäivät täysin Brolinin varjoon. Jopa isä-Bush oli kirjoitettu täysin sivuhahmoksi.



Elokuva antaa ymmärtää, että Bushin tarkoitusperät olivat loppujen lopuksi hyvät, hänen maailmassaan kun oli vain hyvää tai pahaa uskoon tulon jälkeen. Ennen uskoon tuloa Bush olikin lähinnä onnen kiertolainen.



Mutta tätä Bushin mustavalkoista maailmaa kuvasti hyvin heti ensimmäinen kuva, jossa pohdittiin ns. roistovaltioille vetävää nimeä puheeseen. Ja löytyihän se oikea  määre elo pahuuden akseli ja sitten lähdettiinkin sotaan kuin lännenelokuvissa konsanaan.

Mutta lopullista varmistusta Bushin persoonaan ei elokuva vastannut. Tietääköhän mies itsekään, kuka on? Mutta kuten elokuvaa mainostetaan: Kuka tahansa voi kasvaa presidentiksi.