Esa historiakirjassa

Olen tehnyt uuden aluevaltauksen. Kirjoitin uusimpaan Helsingin pitäjän historia -vuosikirjaan lapsuudestani ja nuoruudestani 80- ja 90-lukujen Korsossa.

En tiedä, kuinka ikimuistoiseen lopputulokseen pääsin, sillä en omaa taruani pitäisi tyypillisimpänä korsolaisen nuoren tarinana. Suhtautumiseni Korsoon ylipäätään on ristiriitainen.

Olen ihan ylpeä taustastani, mutta en välttämättä ole Korson ylin ystävä. Johtuen yksinkertaisesti siitä, etten tuntenut koskaan oloani mitenkään onnelliseksi tai edes tyytyväiseksi Korsossa varhaisinta lapsuuttani lukuun ottamatta. Ylä-aste oli varsinainen kouluhelvetti.

Mutta ehkä tällaisellakin tarinalla on paikkansa. Yleensähän ihmiset muistelevat asioita liian kultaisesti tai pyrkivät inhorealismiin. Itse pyrin todellisuuteen, eli jotain näiden kahden ääripään välillä. Todellisuus on omani ja jokaisella on omansa.

Helsingin pitäjä on muuten siis yhtä kuin Vantaa. Alunperin Vantaan aluetta kutsuttiin Helsingin pitäjäksi.

Sinänsä hienoa, että sain kirjaan kirjoittaa lähivuosikymmenien historiasta. Lähihistoria katoaa liian pian kun asioista tulee jo liian kaukaisia. Sen jälkeen parasta jälkeä saavat aikaan vain historiantutkijat.

Lisätietoja kirjasta löytyy Vantaa-Seuran nettisivuilta.

PS. Olen pariltakin kustantamolta pyytänyt tarjousta uuteen runokirjaani. Aika samoissa hinnoissa tuntuvat olevan. Tosin siinä on taas eroja, mitä samalla rahalla saa. En tiedä, jonain päivänä toivoisin, että kirjoista maksettaisiin minulle.

Sitä ennen olisi kai ensimmäisenä vaihdettava proosaan ja keksittävä jotain myyvää ja ainutlaatuista ohittaakseen "kerberokset" kustantamoissa.

Ehkä sellaista saattaa olla luvassakin. Haluaisin vain joskus saada keskittyä kirjoittamiseen, enkä kirjoittaa vain muille, vaikka se leivässä pitääkin.

Ai niin. Runojeni venäjännös-projekti edistyy. Olen saanut kymmenisen runoa käännätetyksi. Katsotaan, miten homma edistyy.

PS.PS. Olen miettinyt ensimmäistä kertaa tosissani blogin vaihtoa. Vuodatus.net tuntuu jääneen muiden jalkoihin. Ennen Googlen kautta tuli päivittäin kymmeniä kävijöitä, mutta nyt hyvä jos yksi tai kaksi. Tai sitten minun olisi aika vain lopettaa bloggaaminen, mikä tietysti sekin neljän vuoden jälkeen voisi olla järkevä ratkaisu.