Lukutaito häviää Suomesta?

Nämä paljon puhutut Pisa-tutkimukset hämmästyttävät kerta toisensa jälkeen. Suomalaiset oppilaat tuntuvat aina olevan maailman parhaimmistossa, vaikka perusasioiden osaamisessakin on puutteita. Yksi totuus sentään löytyi tämänkertaisesta tutkimuksesta.

Suomalaisnuoret eivät nimittäin ole häävejä lukijoita. Suomalaispojista puolet ilmoitti, ettei lue lainkaan tai kovin vähän. Tytöt sentään kunnostautuivat parempina lukijoina. Tämä on tietysti aina ollut vinha totuus, että tytöt viihtyvät paremmin kirjojen ääressä, mutta ilmeisesti heidänkin lukuintonsa on hiipumaan päin.

Asian voisi sivuuttaa, että mitäs sitten. Toiset eivät vain ole lukuihmisiä. Varmasti totta, mutta samaan aikaan Suomesta ovat taantuneet kädentaidotkin ja ruoanlaittokin on jo voimainponnistus. Lukevan ihmisen etuna on se, että hänen maailmankuvansa on automaattisesti avarampi kuin lukemattoman ihmisen. Hän osaa arvioida ja suhteuttaa lukemaansa. Hän ei jää huhujen tai puolitotuuksien vangiksi, kun taitaa muutakin kuin googlaamisen.

Jos lukuinto jatkuu yhtä heikkona, enpä ihmettele kustantamojen talousongelmia. Kun kypsistä ikäluokista aika jättää, kaunokirjallisuutta taitavat lukea vain muutamat asialle vihkiytyneet, mitä todennäköisemmin naiset. En tiedä, pitäisikö lukemisestakin tehdä elämysopetusta kouluissa, kun koululaiset eivät muuten enää mitään opi. Vai onko nuorten mielikuvitus heikentynyt jo niin paljon, etteivät osaa käyttää mielikuvitustaan apuna lukiessaan. Kaikki pitäisi ilmeisesti olla valmiina kuvina, jotka on helppo nielaista kerralla.

Mutta mitä lukevatkaan ne, jotka lukevat. Onko sekin sitten sarjakuvaa ja dekkaria tai rakkausromaania? Ketään tuskin voi pakottaa klassikoiden ääreen, mutta eivät klassikot turhaan ole klassikoita. Jos nuoret ihmiset lukisivat edes ajankohtaista kaunokirjallisuutta, sekin olisi askel parempaan. Muuten ajaudutaan siihen tilanteeseen, että kirjailijat kirjoittavat kirjoja kirjailijoille.

Ja abc:tä monimutkaisempi lukutaito häviää.