Kuvakavalkadi Puerto de la Cruzista
Myöhään eilen kotiuduimme ystäväni T:n kanssa Puerto de la Cruzista Kanariansaarten Teneriffalta viikon lomailun jälkeen.
Olo on vielä väsähtänyt turhan monen cervezan (oluen), vatsataudin ja pitkien lentojen takia. Tosin ei homma nyt ihan "keihäsmatkailuksikaan" mennyt. Käveltiin paljon ja en muista, koska olisin nauranut elämän hölmöydelle yhtä paljon.
Lentorajoitteisena minulle kuusi tuntia lennolla on jo kova urakka. Lensimme Air Finlandilla ja ei voinut muuta kuin ihailla, kuinka monta eri myyntinumeroa saadaan yhdelle lennolle mahtumaan. Mutta sillä sitä kai saadaan ne halvat lentoliput.
Aurinkoa riitti parina ekana päivänä sen verran, että rusketusta sai. Muuten oli vilpoisempaa, mutta itse en hellelukemia kaipaakaan.
Nyt seuraa kuvia ja tarinaa.
Tuliperäiseltä saarelta on vaikea löytää sitä kuuluista valkeaa hiekkarantaa. Tosin minua ette muutenkaan olisi nähneet rannalla löhöämässä. Hotellilla väsähtäneenä välillä kylläkin.
Taidekuva yön pimeydestä.
Kyllä suomalainen mies (minä) on tyytyväinen kun on saanut ruokaa ja juomaa. Tosin tästä paikasta vatsaongelmani taisivat alkaa.
Espanjan korkein vuori Teide siintelee hotellin edestä otetusta kuvasta.
Jokia kaupungissa ei virtaa, mutta kun rankkasateet tulevat, virtaa tämä entistä kovemmin. Huomatkaa altaassa oleva parkkipaikka. Oppaissa turisteja varoiteltiin holvaamasta saaren vähiä vesivaroja, mutta hotellin pihaa huuhdeltiin armotta joka toinen päivä runsaalla vedellä siivoojien toimesta.
Näkymä kaupungille. Korkeuseroja jo pelkästään kaupungissa riittää. Siksi ihmetyttää, miksi ulkomaalaisia eläkeläisiä asuu kaupungissa todella paljon. Ehkä heillä on vain teräsjalat. Jos etsii nuorten bilepaikkaa, kannattaa hakeutua jonnekin muualle.
Kirkossakin kävin. Kynttilän sai syttymään kolikolla.
Kas kummaa. Mäkkärihän se siinä. Kyllä sitä tosin perinteistäkin paikallista ruokaa löysi, jos sitä kaipasi.
Valemerenneito?
Kyllä ne espanjalaisetkin istuvat omalle paikalleen yksin paikallisbussissa.
Katukauppiaat ovat osin tuontitavaraa. Yllättävän kiltisti kuitenkin luovuttivat. Paikalliset kauppiaat ja sisäänheittäjät tunnistivat ulkonäöstä kansallisuuden. Se on ammattitaitoa se.
Espanjatar innostui keimailemaan. Nättejähän ne ovat.
Suomalaisravinteleita löytyy... ja jos ei, niin google translator-kielellä tehdyt ruokalistat. Ruoka ja juoma on halpaa suomalaisittain koko kaupungissa.
Meri kuohuu. Ja joka kerta se on yhtä rauhoittava.
Lisää kuvia tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti