Haluat tähdeksi vai haluatko sittenkään?
Anna Eriksson on useaan otteeseen avautunut julkisuudessa musiikkiteollisuuden epäkohdista. Viimeksi tässä Hesarin kuukausiliitteen haastattelussa. Siitä jokainen voi olla omaa mieltä, onko iskelmätähden kohtalo kurjin maan päällä, tähteyttä kun niin moni tavoittelee. Rohkeuden puutteesta Erikssonia ei voi syyttää, mutta hänellä on siihen varaakin. Eriksson on tähti.
Toisin on tähdeksi halajavalla. Hänellä ei ole varaa kiukutella eikä hyppiä seinille, sillä jos ei ole superlahjakas saa olla kiitollinen, että pääsee levyttämään, näyttelemään tai mitä nyt ikinä viihdebisneksessä haluaakaan tehdä.Tulijoita kun on ja sen portinvartijat tietävät.
Tuskin kukaan kuvittelee, että viihdebisnes olisi työehdoiltaan oikeudenmukaisimmasta päästä. Heikoimmatkin ammattiliitot pitävät omiensa puolta enemmän kuin yksittäistä tähdeksi haluavaa kukaan pitää. Jos on onnekas, saa heti oikeat ihmiset taakseen. Ei viihdebisneksessäkään kaikki ole riistettyjä. Haluan ainakin uskoa näin.
Itse olen toimittajan työssäni seurannut julkkiksia, tähdeksi haluavia ja viihdebisnestä itseään aika aitioasemasta. Kaikenlaista yhteydenottoa tulee aloittevilta taiteilijoilta. Mutta kun on tuntematon, harva pääsee edes lehtiin, ellei sitten omaa jonkinlaista koskettavaa tarinaa, joka rikkoo julkisuuskynnyksen.
Levy-yhtiöt kyllä tuppaavat mielellään tiedotetta kuin muutkin viihdebisneksen tekijät, mutta mielellään he hallinnoivat myös sitten sitä, kuka artistia pääsee haastattelemaan. Tätä ovat monet kollegat minulle valitelleet, oikeastaan mediallakaan ei ole väliä. Asia erikseen ovat tietenkin legendat ja todella isot nimet, joiden tekemisiä eivät enää pr-ihmiset määräile.
Mutta varsinkin iskelmäteollisuudessa artistin elinkaari on lyhyt, ellei hän heti onnistu voittamaan tavalla tai toisella kansan rakkautta puolelleen. Eilisen tangokuningas ei enää seuraavana vuonna vedä välttämättä lavoille ketään. Ehkä kuuntelijatkaan eivät ole suosikeilleen enää uskollisia, varsinkaan jos suosikki ei onnistunut lyhyenä etsikkoaikanaan laulamaan yhtään ikimuistettavaa hittiä.
Oma asiansa ovat vielä tv-laulukilpailut, jotka näyttävät olevan nyt hiipumaan päin. Ne eivät oikein kiinnosta enää katsojia ja useimmiten niistä ponnahtaneet eivät kiinnosta levyjen ostajia. Olen kuullut, että erään Idols-voittajan levyä myydään alelaarissa jo euron hintaan.
Joten. Haluatko tähdeksi vai haluatko sittenkään?
Toisin on tähdeksi halajavalla. Hänellä ei ole varaa kiukutella eikä hyppiä seinille, sillä jos ei ole superlahjakas saa olla kiitollinen, että pääsee levyttämään, näyttelemään tai mitä nyt ikinä viihdebisneksessä haluaakaan tehdä.Tulijoita kun on ja sen portinvartijat tietävät.
Tuskin kukaan kuvittelee, että viihdebisnes olisi työehdoiltaan oikeudenmukaisimmasta päästä. Heikoimmatkin ammattiliitot pitävät omiensa puolta enemmän kuin yksittäistä tähdeksi haluavaa kukaan pitää. Jos on onnekas, saa heti oikeat ihmiset taakseen. Ei viihdebisneksessäkään kaikki ole riistettyjä. Haluan ainakin uskoa näin.
Itse olen toimittajan työssäni seurannut julkkiksia, tähdeksi haluavia ja viihdebisnestä itseään aika aitioasemasta. Kaikenlaista yhteydenottoa tulee aloittevilta taiteilijoilta. Mutta kun on tuntematon, harva pääsee edes lehtiin, ellei sitten omaa jonkinlaista koskettavaa tarinaa, joka rikkoo julkisuuskynnyksen.
Levy-yhtiöt kyllä tuppaavat mielellään tiedotetta kuin muutkin viihdebisneksen tekijät, mutta mielellään he hallinnoivat myös sitten sitä, kuka artistia pääsee haastattelemaan. Tätä ovat monet kollegat minulle valitelleet, oikeastaan mediallakaan ei ole väliä. Asia erikseen ovat tietenkin legendat ja todella isot nimet, joiden tekemisiä eivät enää pr-ihmiset määräile.
Mutta varsinkin iskelmäteollisuudessa artistin elinkaari on lyhyt, ellei hän heti onnistu voittamaan tavalla tai toisella kansan rakkautta puolelleen. Eilisen tangokuningas ei enää seuraavana vuonna vedä välttämättä lavoille ketään. Ehkä kuuntelijatkaan eivät ole suosikeilleen enää uskollisia, varsinkaan jos suosikki ei onnistunut lyhyenä etsikkoaikanaan laulamaan yhtään ikimuistettavaa hittiä.
Oma asiansa ovat vielä tv-laulukilpailut, jotka näyttävät olevan nyt hiipumaan päin. Ne eivät oikein kiinnosta enää katsojia ja useimmiten niistä ponnahtaneet eivät kiinnosta levyjen ostajia. Olen kuullut, että erään Idols-voittajan levyä myydään alelaarissa jo euron hintaan.
Joten. Haluatko tähdeksi vai haluatko sittenkään?
Kommentit
Lähetä kommentti