Muddyn syntymästä 100 vuotta

Kaverini J.I. pyysi minua kirjoittamaan Muddy Watersista (oikealta nimeltään McKinley Morganfield), tuosta amerikkalaisesta blueslegendasta. Hän itse on minua parempi Muddyn, bluesin ja kaiken muun musiikin asiantuntija, joten kirjoittelen vähemmän pieteettisemmin nyt.

Taitelijanimensä Muddy sai tarinan mukaan jo lapsena, koska piti mudassa leikkimisestä. Kiehtovaa luovuutta on käytetty lempinimessä, eipä täällä kotomaassa kovin kaksisia lempinimiä yleensä keksitä.

Muddy olisi täyttänyt sata vuotta 4.4., jos olisi elossa. Muddy siirtyi taivaallisiin soittojoukkoihin jo vuonna 1983 nukkuessaan. Arvostettuna miehenä. Sitähän Muddy, kuten muutkaan mustat blues- tai muutkaan muusikot eivät nuorena olleet. Rotuerottelun ollessa voimissaan nämä miehet joutuivat kulkemaan takaovien kautta hotelleihin ja motelleihin.

Moneen kertaan olen ollut huolissani, että blues ei tunnu kiinnostavan enää musikaalisia ihmisiä, ainakaan Amerikasta ei ole miesmuistiin tullut yhtään tunnettua mustaa bluesmuusikkoa. Ja musta blues mielestäni rullaa aina letkeämmin kuin valkoinen. Mutta rahat piilevät tyhjänpäiväisessä ganstarapissa.

Muddy kuten muutkin vanhan liiton bluesmuusikot olivat kotoisin Usan eteläosista, Muddy itse kunnostautui sähköisen Chicago-bluesin synnyttäjämiehenä, koska tulevaisuutta ei etelässä ollut. Tietysti muitakin oli, kuten Howling Wolf.  Kunnia heille.

Muddylle rockmusiikki on paljon velkaa ja varsinkin 60-luvun brittibändit nostivat avoimesti hattua Muddylle ja muille bluesmuusikoille, kuten alla olevasta videosta voimme nähdä. Saihan Rolling Stones itsekin nimensä Muddyn esittämästä biisistä. On mahtanut olla Muddyllekin suuri henkinen voitto, kun megatähdet halusivat hengata hänen kanssaan.

Mutta mistä ihmeestä Mick Jagger on löytänyt tuon karmean verkkapuvun, kun Muddy esiintyy tyylikkäänä puvussa, kuten vanhan liiton bluesmuusikot yleensäkin.