Mistä sijaiskohtu?
Olen nyt innostunut tv-dokumenteista. Ehkäpä siksi, että niissä tuntuu olevan aiempaa parempia ja ihmistä lähempänä olevia aiheita.
Tällä viikolla katsoin dokumentin Ensin tulee rakkaus, jossa nelikymppinen nainen, dokumentaristi itse, havahtui lapsen tekoon, kun hedelmällisyyden pelivara oli käytetty jo kymmenen vuotta sitten.
Kuinkas ollakaan dokumentaristille ei ollut löytynyt sopivaa miestä, mutta lapsi täytyi hinnalla millä hyvänsä saada. Eikä ihme, ettei miestä ollut löytynyt, kun nainen toisteli alituiseen, että ei halua antaa itsestään mitään, mutta miehen tulee sopeutua hänen tahtoonsa. Niinpä tietenkin.
Ja minusta on kohtuullisen itsekästä hommata lapsi vain omien tunnetarpeiden tai oikeastaan tunnevajauksen täyttämiseksi, kuten tässä tapauksessa oli selkeästi kyse.
Lapsen hän hommasi lopulta homoystävänsä spermalla. Paljon dokumentista kului sen toisteluun, että on ihan oikein hommata lapsi ilman miestä, eikä siinä ole mitään pahaa. Minulle jäi silloin väkisin käsitys, ettei tämä dokumentaristi sitten ollut itsekään ratkaisunsa kanssa sinut. Että hän olisi sen miehen halunnut, mutta ei kyennut joustamaan mistään vaatimuksistaan.
Käännetäänpä asia toisinpäin. Josko vaikka minä haluaisin miehenä lapsen hinnalla millä hyvänsä.
Itsekin olen muutaman vuoden päästä nelikymppinen. Voisinkohan minä vuokrata joltain ystävänaiselta kohdun? Vaikkapa lesbolta. Minulla on sellaisiakin ystäviä.
Ei taitaisi vain onnistua, nainen ei välttämättä luovuttaisi enää vauvaa minulle sen jälkeen kun on sen synnyttänyt. Viranomaisten suhtautuminen voisi olla myös aika ehdotonta. Voisi sosiaaliviranomaiset kihertää riemusta kun riistäisivät vauvan minulta, että eihän poikamies voi vauvaa kasvattaa, kun äitikin on vauvalle olemassa. Eihän tällaisia diilejä voi tehdä.
Lapsen voivat saada kohta kaikki muut kuin poikamiehet. Poikamiesten täytyy vain toivoa, että joku satunnainen hoito tulisi raskaaksi ja anella sitten naiselta, että saisi tavata lastaan.
Miehelle parisuhde on oikeasti ainoa keino saada lapsi niin, että lapsi pysyy jollain tavalla elämässä mukana. Nelikymppiset dokumentaristinaiset voivat vain valittaa kun oikeaa miestä ei löydy ja ottaa oikeuden omiin käsiin.
Tällä viikolla katsoin dokumentin Ensin tulee rakkaus, jossa nelikymppinen nainen, dokumentaristi itse, havahtui lapsen tekoon, kun hedelmällisyyden pelivara oli käytetty jo kymmenen vuotta sitten.
Kuinkas ollakaan dokumentaristille ei ollut löytynyt sopivaa miestä, mutta lapsi täytyi hinnalla millä hyvänsä saada. Eikä ihme, ettei miestä ollut löytynyt, kun nainen toisteli alituiseen, että ei halua antaa itsestään mitään, mutta miehen tulee sopeutua hänen tahtoonsa. Niinpä tietenkin.
Ja minusta on kohtuullisen itsekästä hommata lapsi vain omien tunnetarpeiden tai oikeastaan tunnevajauksen täyttämiseksi, kuten tässä tapauksessa oli selkeästi kyse.
Lapsen hän hommasi lopulta homoystävänsä spermalla. Paljon dokumentista kului sen toisteluun, että on ihan oikein hommata lapsi ilman miestä, eikä siinä ole mitään pahaa. Minulle jäi silloin väkisin käsitys, ettei tämä dokumentaristi sitten ollut itsekään ratkaisunsa kanssa sinut. Että hän olisi sen miehen halunnut, mutta ei kyennut joustamaan mistään vaatimuksistaan.
Käännetäänpä asia toisinpäin. Josko vaikka minä haluaisin miehenä lapsen hinnalla millä hyvänsä.
Itsekin olen muutaman vuoden päästä nelikymppinen. Voisinkohan minä vuokrata joltain ystävänaiselta kohdun? Vaikkapa lesbolta. Minulla on sellaisiakin ystäviä.
Ei taitaisi vain onnistua, nainen ei välttämättä luovuttaisi enää vauvaa minulle sen jälkeen kun on sen synnyttänyt. Viranomaisten suhtautuminen voisi olla myös aika ehdotonta. Voisi sosiaaliviranomaiset kihertää riemusta kun riistäisivät vauvan minulta, että eihän poikamies voi vauvaa kasvattaa, kun äitikin on vauvalle olemassa. Eihän tällaisia diilejä voi tehdä.
Lapsen voivat saada kohta kaikki muut kuin poikamiehet. Poikamiesten täytyy vain toivoa, että joku satunnainen hoito tulisi raskaaksi ja anella sitten naiselta, että saisi tavata lastaan.
Miehelle parisuhde on oikeasti ainoa keino saada lapsi niin, että lapsi pysyy jollain tavalla elämässä mukana. Nelikymppiset dokumentaristinaiset voivat vain valittaa kun oikeaa miestä ei löydy ja ottaa oikeuden omiin käsiin.
Kommentit
Lähetä kommentti