Sairas yö

Tiistaina minulla oli syntymäpäivät. Täytin 37 vuotta. Syntymäpäivät eivät sinänsä merkitse minulle mitään, vaikka kukapa ei pitäisi ihmisten huomiosta silloin. Itse olen valitettavan huono onnittelija. Toivon, että osaan huomioida tärkeitä ihmisiä muutenkin.

Syntymäpäivieni illalla minulle nousi kova kuume todella nopeasti ja hengitys meni tukkoon. Mietin jo illalla, lähdenkö päivystykseen, mutta päätin odottaa ja varasin aamuksi lääkärinajan.

Kerran aikaisemminkin minulle iski samanlainen sairaus, joka todettiin lääkärissä keuhkoputkentulehdukseksi.  Edellisellä kerralla minut vei lopulta lääkäriin silloinen naisystäväni. Nyt ei pelastajaa löytynyt, joten piti pärjätä omin avuin.

Olo paheni yöllä niin pahaksi, että tietoisuus hämärtyi jo. En saanut unta, koska hengittäminen oli niin vaikeaa. Ainoastaan istuallaan saatoin jollain tavalla torkahtaa hetkeksi.

Kaikenlaisia asioita tuli tuona yönä mieleeni. Näin asioita, joita luulin jo unohtaneeni. Näin myös asioita, joita tulevaisuus voisi minulle tuoda. Olin jonkinlainen toisessa todellisuudessa tai horrostilassa.

Yö oli pelottava kokemus. En olettanut kuolevani, niin sairas en uskonut olevani. Pelottavaa oli se, että kuinka yksin ihminen on, kun se on yksin ja kuinka kaukana ajatukseni ovat sieltä, missä ne voisivat olla.

Kun tietoisuus hämärtyy esteet poistuvat, mutta olet kykenemätön kirjaamaan niitä ylös. Ne pysyvät vain yksin sinulla.

Nyt voin jo hieman paremmin. Toivottavasti olo tästä vielä kohenee. Minun pitäisi pitää parempaa huolta itsestäni. Olen ansainnut hyvää.