Luettua: Juhan Viiding: Julkaistavaksi Suomen tasavallassa: Haikeaa virolaista runoutta

Virolaista kirjallisuutta olen lukenut vähän. Ja vielä vähemmän virolaista runoutta. Pikaetsimällä virolaista kirjallisuutta on kuitenkin suomennettu kohtuullisesti. Tartuin Juhan Viidingin ainoaan suomennettuun runoteokseen nimeltään Julkaistavaksi Suomen tasavallassa.

1990-luvulla itsensä hengiltä viiltänyt Viiding oli taiteen monilahjakkuus, joka kirjoittamisen lisäksi myös esimerkiksi näytteli. Lukemani kirja on kooste hänen runokokoelmistaan ja julkaistu sekin jo 1980-luvulla ennen Viron itsenäistymistä uudelleen 1990-luvun alussa. 

Yllä oleva runo antaa hyvän esimerkin Viidingin kirjoittajantaidoista. Hän on selkeäsanainen ja aika eleetön, mutta vaikuttava runoilija näiden suomennettujen runojen perusteella.

Monet hänen runoistaan liikkuvat aihealueiltaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Kaikissa Viidingin runoissa on melkein jonkinlainen melankolinen sävy ja ote. Tämä ehkä selittää Vidingin ratkaisun elämänsä lopussa.

Viding tytär Elo Viiding kuten hänen isänsä olivat/ovat myös runoilijoita. Eli kyse on virolaisesta kulttuurisuvusta.