Toisaan solvaavat poliitikot ja kansa

Joskus ennen julkisuudessa oltiin puku päällä ja toista ihmistä teititeltiin, kun käytiin poliittista väittelyä. Nyt poliitikot puhuvat kuin kadunmiehet. Toisia nimitellään munattomaksi mieheksi tai toisen sanotaan puhuvan paskapuhetta.

Sinänsä kyllä olen kuullut pahempaakin kielenkäyttöä ja itsekin harrastanut samaa. Julkisesti en tosin kyllä ole ketään julkisesti solvannut ja toivottavasti en sitä koskaan teekään. Minua on toki haukuttu, mutta ketäpä nyt nykyään ei olisi.

Mutta mikä tässä poliitikkojen suhteen arveluttaa, että se syö entisestään jo arvokkuuttaan menettäneen politiikan arvokkuutta. Samaan aikaan kun rikosilmoituksia tehtaillaan aina vain enemmän kunnianloukkauksista.

En tiedä, onko kansan käytöstavat sen huonompia kuin ennenkään, mutta kynnys toisten loukkaamisen on madaltanut sosiaalisen median myötä minimaaliseksi. Somessa on nopeampi reagoida kuin ajatella.

Ennen poliitikkoja pidettiin jonkinlaisena esikuvana käytöksensä osalta, mutta enpä ole kuullut, että kukaan olisi kertonut ihailevansa ainakaan ketään aktiivista poliitikkoja. Eiväthän nuo näytä poliitikot itsekään kunnioittavan toisiaan.

Vanha sanonta on, että kansa ansaitsee sellaiset johtajat kuin sillä on. No. Se kenellä valta on, ei välttämättä ole aina kansan tahto vaan sen kansan tahto, joka äänestää.

Kesyähän Suomen politiikka on jos vertaa muualle. Ei meillä sentään vielä ilmesty järjestelmällisiä mustamaalauskampanjoita vastustajasta kuten esimerkiksi Usan presidentinvaaleissa. Nyrkitkään eivät vielä ole heiluneet eduskunnassa joten joissakin parlamenteissa. Sitten kai se viimeinen kynnys on ylitetty, kun ne heiluvat.