Katsottua: Tuhottu nuoruus: Silloin kun kansaa valistettiin elokuvilla synnin vaaroista

Vanhoille suomalaisille elokuville naureskellaan nykyään ja kyllä joissakin on tiettyä kömpelyyttä ja lapsellisuutta. Varsinkin farssit ja lauluelokuvat ovat hävettävän huonoja.

Itse pidän varsinkin melodramaattisista vanhoista suomalaisista elokuvista, kuten tämä vuonna 1947 tehty Tuhottu nuoruus. Rakastan jo vanhojen suomalaisten elokuvien dramaattisia nimiä, koska pidän itsekin dramatiikasta.

Oma suosikkini on Hannu Lemisen ohjaama ns. kuppaelokuva Synnin jäljet, joka varoitti sukupuolitautien vaaroista. Sitä en löytänyt vain Elonetistä. Sieltä löytyy muuten erinomaisen hyvin vanhoja suomalaisia elokuvia ilmaiseksi. Ei tosin kaikkia.

Tuhottu nuoruus on lähes opetuksellinen elokuva laittomien aborttien vaaroista. En edes tiedä, oliko tuolloin laillisia abortteja. Niitä oli varmasti vaikea saada. Jotta hommasta saataisiin mahdollisimman osoitteleva "enkelintekijän" luokse menee gynekologin tytär ja tietenkin kuolee.

Naisen asema ei ollut tietenkään herkkua tuolloin. Jos naimisissa ei oltu, ei miehen täytynyt kantaa mitään vastuuta tekosistaan. Tässä elokuvassa aborttiin päätyy hieman yllättäen rikkaan perheen tyttö, kun tosielämässä luulisin, että köyhän perheen tytöt niissä kävivät, toisin kuin tässä elokuvassa.

Vuonna 1947 Suomessa laskettiin tehdyn 20 000 laitonta aborttia. Aikamoinen lisä jo muutenkin tuona vuonna syntyneeseen valtavaan lapsimäärään. Tuolloin laittomia abortteja tehtiin tietenkin epätoivosta, kun abortin saa nyt koska tahansa ilman häpeää ja selittelyjä.

Tuhotussa nuoruudessa on sama ennakkoasettelu kuin lähes kaikissa vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Elokuvan köyhä perhe on läpeensä hyväsydäminen ja rakastava toisiaan kohtaan. Rikas perhe taas ei.

No. Tuolloin köyhät taisivat katsoa elokuvia ja siksipä heitä yritettiin valistaa hakemaan jopa lapsilisiä, kuten tässä elokuvassa. Tietenkin muistaen, että lapsi on pulautettava ensin isänmaalle.

Ja  kuinka ollakaan tässäkin elokuvassa köyhä tyttö rakastuu rikkaaseen poikaan. Tietenkin gynekologin poikaan. Pieni on Helsinki. Toisin kuin muissa elokuvissa, rikas poika ei jätä raskaaksi tullutta köyhää tyttöä, eikä tämän tarvitse tappaa itseään niinkuin yleensä vanhoissa suomalaisissa elokuvissa.

Tässäkin laitakaupunki on olevinaan köyhyyden pesä. Ja aina se on Helsingissä se kaupunki vanhoisssa suomalaisissa elokuvissa. Laitakaupunki näyttäisi sijaitsevan Suvilahdessa, joka on kaikkea muuta kuin laitakaupunkia nykyisin. Hipsterien kotipesä. Niin ne ajat muuttuvat. Laitakaupunki ja ongelmat ovat lähiöissä.

Yleensä valovoimainen Helena Kara jää muuten elokuvassa varjoon vain tässä elokuvassa näytelleelle Lea Lammelle, joka lähti Amerikkaan vaimoksi ja katosi jäljettömiin. Molemmat näyttelevät ei-toivotusti raskaaksi tulleita.

Helena ei tietenkään ollut se, joka teki abortin, koska hänellä oli puhtoinen imago. Tässäkin elokuvassa muuten se tumma nainen on se paheellisempi niinkuin yleensä vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Toivottavasti ei sensuroida sen takia.