Luokkanousu

Luokkanoususta. Lueskelin tuossa taannoin Maiju Lassilan Kuolleista herännyt -veijaritarinakirjaa. Maiju eli Algot Untola oli se kirjailija, jonka valkoiset teloittivat jo Suomenlinnan lautalla ennenkuin päästiin edes vankileirille. Niin kova oli hoppu.

No siinä kirjassa tavallisesta satamajätkästä tuli hetkeksi ihmisten mielissä miljonääri ja halveksittu juoppo jätkä muuttui heti ihmisten silmissä rakastettavaksi, josta jopa naisetkin tappelivat. Siinä sivussa satamajätkä julistettiin kuolleeksikin muutamaan otteeseen. Lopulta oikeasti.

Tämä oli tietty valheellinen luokkanousu. 

Hiljattain luokkanousu tuli uudestaan keskusteluun Sanna Marinin jauhojengikaverin kirjoitettua kirjan kokemuksistaan lapsena ikävässä ja ankeassa lähiössä. 

Hän toki itsekin myönsi, että on juuri oikeanlainen ihmienn tähän aikaan tekemään luokkanousun, sillä sattuu olemaan lesbo ja riittävän kaunis nuori nainen. Muilla nousu ei ole ehkä yhtä helppoa. Tuttavuus pääministeriinkään tuskin on haitaksi. 

Sanna Marinia itsekin pidetään esimerkkinä luokkanoususta, kun on ollut töissä vähän aikaa kaupankassana. Tosin Marinin luokkanousu oli todellisuudessa heti valmis, kun hän pääsi demareiden koneistoon muokattavaksi poliitikoksi.

Kaikille luokkanousu lienee ollut Suomessa mahdollista ainoastaan 70- ja 80-luvuilla. Muualla maailmassa tuskin koskaan. Tietenkin on aina lahjakkaita ihmisiä, jotka nousevat  hyvinkin ankeista oloista hyvinkin pitkälle. 

Suomi on siitä kumma maa, että täällä vain akateemisuus koetaan oikeaksi tavaksi luokkanousulle. Jos kaikki eivät ole akateemisesti koulutettuja, niin jotain täytyy olla huonosti. Ei haittaa vaikka nämä akateemiset sitten pyörittelisivät peukaloitaan. Mutta täällä nyt ei hyväksytä mitään erilaista tietä "onneen", jos näin nyt voi sanoa. 

Itsekin kolkuttelin keskiluokkaisuuden ovia aikoinaan, mutta sitten tipahdin pois. Näin jälkeenpäin ajatellen, ei keskiluokkaisuus minulle edes sovi. Hullun taiteilijan tai kylähullun rooli varmaankin parhaiten.