keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Teatteriarvio: Teatteri Avoimet Ovet: Idiootti

 

Kuva: Teatteri Avoimet Ovet

Sen verran haastavaksi on tämän päivän maailma mennyt, että teatterille on jo tietty riski ottaa venäläisen kirjoittama näytelmä ohjelmistoonsa, kuten Teatteri Avoimet Ovet on ottanut Dostojevskin Idiootti-romaanin perustuvan näytelmän. Eli näin massiivisesta alkuperäisteoksesta on kyse. Jo pelkkä sen dramatisoiminen on inhimillinen menestystarina.

Teoksen dramatisoinnut Hanna Kirjavainen ottaakin vahvasti kantaa Ukrainan sotaan jo käsiohjelmasssa. Joskin se ei välttämättä olisi ollut tarpeellista itse näytelmän kannalta, mutta työryhmä on varmasti saanut kritiikkiä jo näytelmän työstämisen aikana. 

Mikään helppo näytelmä Avoimien Ovien versio ei ole, mutta harvemmin Dostojevskista saakaan helppotajuista näytelmää, jolle on helppo naureskella. Idiootin seuraamisessa on omat haasteensa. Varsinkin kun sen näyttelijät näyttelevät useampaa roolia. Ulla Raitio käsiohjelmaan annetun lisäyksen perusteella peräti neljää roolia! On siinä tälle ilmeikkäälle näyttelijälle työmaata.

Avoimet Ovet ovat tuoneet uutta tuulahdusta klassikkoon ottamalle siihen mukaan sirkusryhmän Agit Cirkin. Sirkus kyllä tuo näyttävää elementtiä näytelmään, mutta toisaalta ottaa vaikeammaksi juonen ja henkilöiden seuraamista.

Idiootin ensi-ilta oli muuten siirtynyt ja tiettyä jännitystä oli ilmassa, kun näin sen esitettävän vasta toista kertaa yleisön edessä. Mutta kyllä se siitä sitten laantui. Minähän etsin teatterista enimmäkseen tunteita, joita on mahdollista aistia.

Kesken tuotannon pääroolin eli Ruhtinas Myskinin roolin ottanut Henry Hanikka kyllä selviytyy roolista kelvosti. Nuhjuiseen poplariin puettu Hanikka on nuhjuisen ystävällinen Myskin. Liian kiltti hahmo tähän maailmaan. Lopulta ehkä liiankin kiltti, vaikka Henryn kasvoissa on jotain vangitsevan kärsivää ja iätöntä.

Näytelmä olisi varmaankin hyvä nähdä useampaan otteeseeen, että sen kyytiin pääsisi paremmin. En oikein päässyt "syvälle" sisään edes viinilasillisen tai kahden voimalla, vaikkakin näytelmä oli näyttävää katsottavaa, mutta tarvinneeko sitä kaikkea edes aina ymmärtääkään.

Kerran aiemmin olen muuten Idiootin Kansallisteatterin versiona. Pääsette siihen tästä. Silloinkin on ollut haasteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti