perjantai 10. syyskuuta 2010

Aito ihminen on raivoava ihminen


Tapanani on selailla lehtien yleisönosastokirjoituksia, vaikka niiden taso onkin laskenut nettiajan myötä. Suurin osa meistä kun purkaa turhautumisensa täällä verkossa.


Tänään Hesarissa oli kuitenkin mielenkiintoinen yleisönosastokirjoitus, jossa kirjoittelija kyseli, että kasvatammeko vihasukupolvea. Hänen mielestään vihaa ja raivoamista sekä syyllisten etsintää tihkuvat tosi-tv-ohjelmat ajavat nuoria vääriin ongelmien ratkaisumalleihin.


Itse en näkisi raivoamista mitenkään uutena ilmiönä. Vanha totuushan esimerkiksi on, että kärkkäät ja vittumaiset asiakkaat palvellaan ensin. Sen sitä on jokainen palveluammatissa toiminut joutunut oppimaan. Kiltimmät ihmiset kun voivat odottaa, koska eivät tule silmille.


Se on kuitenkin totta, vihasta on tullut nyt hyve. Tosi-tv-ohjelmissa ja elämässä muutenkin ihmiset kehuvat olevansa suoria ja aitoja ihmisiä, jotka sanovat ja tekevät niin kuin haluavat. Hyvä sinänsä, mutta raivoaminen ei kyllä ole hyve, eikä minä-minä-asenne. Useimmiten nämä ihmiset eivät edes näe toiminnassaan väärää, koska heitä eivät kiinnosta toisten tunteet ja mielipiteet. 


Se tosi-tv-sarjoissa on mielestäni mennyt huonoon suuntaan, että ns. ryysyistä rikkauksiin sarjoissa "valmentaja" lähes poikkeuksetta lyttää kisailijan maan rakoon. Esim. kokki Gordon Ramsayn tiimi valitsee sarjaansa todennäköisesti surkeimmista surkeimmat ravintolat, jotka Gordon saa haukkua lyttyyn. Mitään hyväähän ei nimettömien ihmisten elämäntyössä voi olla. Malliohjelmissa mallimammat haukkuvat antaumuksella laihimmasta laihimmat tytöt läskeiksi yms. yms.


Aiemmin hillitty käytös pidättyväisyyteen asti oli hyve, ellei suorastaan pakko. Nyt hillitty ihminen on jollain tapaa reppana. Eihän se raukka osaa edes puoliaan pitää. Ainoat paikat, missä ei parane ruveta riehumaan, ovat työpaikat, joilla vanha kulttuuri pitää pintansa, mutta tietenkin vain työntekijöiden osalta.


Lehdistöstä olen lukenut johtajien syvähaastatteluja, joissa nämä suorastaan ylpeilevät tavaroiden viskomisella pitkin seiniä, kun asiat eivät suju, niin kuin niiden pitäisi sujua. Ja jos johtaja ei huuda ja paisko, niin sitten hänen huoneessaan käyvät huutamassa ja paiskomassa alaiset, jotka toki tietävät paremmin, miten taloa pitäisi johtaa. Huutamisella voi päästä vielä itse pomoksi, jos pomon pomo sattuu tuollaisen ihailtavan asenteen näkemään.


Kotona ja kaduilla hillitsemättömästi saavat riehua lapset ja nuoret, sillä hehän ovat oppineet jo pienestä pitäen, että riehumisella ja huutamisella saa haluamansa. Tunteiden pidättäminen kun on aina huonosta.


Suomessa on naureskeltu Huutajat -lauluyhtyeelle, jotka huutavat kaikki biisinsä. Ikävä kyllä huutaminen ei nyt vain ole enää niin ihmeellinen asia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe