Asevelvollisuus ei ole tulevaisuutta

Yksi suosituimmista jankkaamisen aiheista Suomessa on asevelvollisuusarmeija ja sen tulevaisuus. Itse kannatan ehdottomasti asevelvollisuusarmeijan purkamista aikansa eläneenä. Yritetäänhän muutakin julkishallintoa muuttaa aikansa jämähtäneenä, miksi ei siis asevelvollisuusarmeijaakin. Minua suorastaan huvittaa, kun eräät poliitikot väittävät asevelvollisuusarmeijaa iskukykyiseksi ja tehokkaaksi.

Lähinnä nuoret miehet ja naiset oppivat armeijassa välttelemään velvollisuuksiaan sekä suojelemaan omaisuuttaan varastamiselta. Yhteisöllisyyttä armeijassa ei minun kokemuksieni mukaan armeijassa ollut nimeksikään. Armeijassa opitaan lähinnä sorsimaan heikompia ja tehtäviin valitaan niihin vähiten sopivat. Jos tästä on yhteiskunnassa muussa elämässä hyötyä niin ihmettelen. Itse en ainakaan haluaisi pomokseni armeijassa olleita esimiehiäni.

Suomi tuntuu sinnittelevän viimeisten joukossa asevelvollisuusarmeijansa kanssa joidenkin ex-itä-blokin maiden kanssa. Ja itse asiassa palkka-armeijan paremmuus on jo todistettu EU-operaatiossa, joissa suomalaiset joukot ovat jo vähintään puoliammattilaisia.

Tietyt tahot kuvittelevat varmaan Suomen poikien yhä olevan talvisodan iskukunnossa, vaikka kuntokäyrä näyttää pojilla tiukasti alaspäin. Todellisena vihollisenahan Suomessa pidetään Venäjää, vaikka sitä ei ääneen uskalleta sanoakaan. Ja Venäjähän on tunnetusti aina sodassa jossain päin Kaukasus-vuoristoa. Olisivat siinä Suomen pojat kovilla, jos sota tulisi ja joutuisivat taistelemaan veteraaneja vastaan.