Haaveilevat miehet

Iltalehdessä oli jokin aikaa sitten juttua miesten haaveista. Ajattelin jo silloin kirjoittaa aiheesta, mutta sitten ilmeisesti löytyi muita aiheita, jotka veivät huomioni. Noin 500 miestä vastasi lehden kyselyyn omista haaveistaan.

Heti ensimmäiseksi tuli mieleen, aivan niinkuin toimittajillekin jutussa, että miksi miesten oletetaan haaveilevan pelkästään materiaalisista asioista. Kyllä mieskin taitaa haaveilla onnellisuudesta tai edes haluaa saavuttaa onnellisuutta muullakin kuin omaisuudella.

Jutussa haastateltu mies kehui olevansa tyytyväinen elämäänsä kun hänellä on nyt omakotitalo, jonka pihalla voi nyt pestä auton rauhassa. No joo, rauhaisalla paikalla oleva omakotitalo kyllä kävisi, mutta keksisin parempaakin tekemistä kun pestä autoa talon pihalla rauhassa. Mutta huvinsa kullakin. Ainakaan kukaan ei tule omakotitalon pihalla valittamaan auton pesusta.

Kyselyn mukaan miehet haaveilivat eniten aika pehmeistä asioista: pysyvästä parisuhteesta, terveydestä, omasta perheestä, omasta ajasta. Myös lisää seksiä kaivattiin. Ihan hyviä asioitahan nuo kaikki ovat.  Joku tarvitsee näitä asioita enemmän, joku vähemmän. Aina täytyy muistaa, että jotkut kaipaavat myös tosiaan vaan materiaa. Ei kaikilla ole herkintä sisintä automaattisesti.

Minusta vaan tuntuu, että ne miehet, joilla nämä halutut asiat ovat, vasta onnettomia olevatkin. Ainakin puheissaan. Mieshän tuppaa yksin ollessaan valittamaan kun naista ei löydy, mutta kun nainen löytyy, valitetaan, ettei se nainen ymmärrä tai kahlitsee liikaa, niin ettei pysty elämäänkään niin kuin poikamiehenä saattoi. Ikään kuin se olisi yllätys, jos kaksi ihmistä yrittävät elää yhdessä.

Eikä miehet mitään varsinaisia terveellisen elämäntavan noudattajiakaan ole. Makkara maistuu ja olutta kyytipojaksi. Ja eikä seksin määräkään aina korvaa laatua. Tai partnereiden määrä, vaikka se joillekin ylpeyden aihe onkin. Lisäksi ilman seksiäkin pystyy vallan hyvin elämään pitkiäkin aikoja.

Pysyvä parisuhde on kyllä mielestäni miehen mielenterveydelle melkeinpä tärkeämpi kuin naisen. Vaikka mies väittää olevansa oman tien kulkija, on se ehkä hieman onneton yksin ja eksyksissä. Mutta kyselyihin taitavat vastata yleensä ne vähän hempeämmät miehet, eivätkä kaiken tietävät peruskarjut. Silti jokainen ihminen on yksilö, eikä sukupuolensa stereotypia.

Ihmiselämän perusongelmiahan on, että usein haaveillaan jostain, mutta joko ei tehdä haaveiden eteen mitään tai toimitaan sellaisella tavalla, että haaveet romuttuvat käsiin ne saavutettuakin. Tai sitten syytetään maailmaa jatkuvista epäonnistumisista ja lakataan yrittämästä. Mies on aika ristiriitainen olento, vaikka naisia sellaiseksi väittääkin. Mutta ehkä kaikessa on kyse metsien miehen ja pellon raivaajan siirtymisestä omakotitalon pihalle autoaan pesemään. Ei se aina niin yksinkertaista ole.

Ainakin miesten haaveet näyttävät olevan realistisia. Epärealistiset haaveet ovat varmin tie onnettomaan olotilaan. Miehen on vaikea tunnustaa siinä missä naisenkin joidenkin haaveiden olevan saavuttamattomissa. Mikä sitten on saavuttamatonta, onkin sitten jo eri asia. Kyllä sen jokainen sisimmässään tietää.

Itse haaveilen aika paljon samoista asioista mistä kyselyn miehetkin. Jotkut ovat toteutuneetkin. Mutta jos jotain haluaisin, haluaisin tehdä jotain kestävää. Mitä se sitten on? Onko minulla kykyä ja taitoa ja ennenkaikkea kärsivällisyyttä siihen? Ja voiko ihmiselämässä mikään olla pysyvää muuta kuin oman elämän ajan. Olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta ja monista muistakin asioista, mutta tuntuu, että ne haaveet ovat yhä kauempana. Minulla ei ole  aikaa ainakaan niin kauan kuin olen töissä. Eikä itsekuria vapaa-aikana ruoskia itseäni hulluimpiin haaveisiini.

Mistä te haaveilette miehet? Ja mistä haaveilette te naiset?

PS. Aina välillä valitan, että rokkarit eivät ole enää rokkareita ja tosi-tv toistaa itseään. Nyt on löytynyt aiheet yhdistävä tosi-tv-sarja. Rokkarille morsian ohjelmassa ei Poison-yhtyeen Brett Michaelsille kaunoja kukkasia etsitä. Jos laatua kaipaa, kannatta virittäytyä Kyllä Jeeves hoitaa-uusintojen ääreen. Tai Taistelutoverit-sarjan. Yhden parhaimmista ikinä.

Viime viikon lopulla kävin Pyhtään Patruunantalossa. Samalla vierailin pappamopo- ja pakkausmuseossa. Näinkin hyväntuulisina on tupakoitsijat joskus mainonnassa kuvattu. Nythän tupakkamainonta on lähinnä salakavalaa kiertelyä.