Kauneinta rakkaudesta

Olen tällä viikolla perehtynyt Eino Leinon runokirjaan Lauluja rakkaudesta. Ja juhannushan on muutenkin rakkauden tai ainakin pätkäheilastelun aikaa.

Joka juhannus on muuten ne samat vinkit joka lehdessä heinässä kieriskelemiseen ja lähteeseen tuijotukseen, että löytäisi sen oman kullan. Mistähän ne kaivetaan aina, vai julkaistaanko sama juttu vuodesta toiseen uudelleen. Ja missä vinkit miehille juhannuksena? Kieriskele ojanpohjalla ja horsmanlehdissä näet rakkaasi kuvan -tyyliin. Kaikki flirttioppaatkin iltapäivälehdissä on naisille suunnattu.

Anyway, takaisin Leinoon. Vaikka kieli on vanhahtavaa makuuni, on runoissa jotain varsin kaunista. Tosin synkemmän puoleisiahan ne ovat, mutta eipä se rakkauskaan ole aina autuasta onnea. Ja Leinon kokemuspohja aiheesta nyt oli varsin laaja muihin aikalaisiinsa nähden. Ainakaan runoudessa ylipäätään muuten on harvemmin runoja mistään pusipusivaiheen rakkaudesta. Silti ajattelin vaikuttua rakkaudesta niin paljon, että kirjaan tähän ajatuksia rakkaudesta, tai ainakin taiteessa minuun vaikuttaneita rakkausaiheita.

Itse en ole tykännyt ällösokerikuorrutetuista rakkausjutuista taiteessa koskaan. Tai no, oikealla tuulella kyllä joskus. Todellisuudessahan jo kahden ihmisen erilaisissa maailmankatsomuksissakin on yhteensovittamista. Silti lopputulos voi olla onneksi onnellinen, kun muistaa huomioida toista, olla hellä, mutta ei itsestäänselvyys ja pyytää anteeksi kun syytä siihen on. Siinä sokerirakkaudet ovat kyllä oikeassa, että itselleen sopivan tyypin tapaa silloin kun vähiten odottaa ja erilaiset ihmiset täydentävät jollain kummalla tavalla toisiaan. Vaikka itse nyt en mikään ihmissuhteiden ekspertti edes ole.

Rakkaustarinan ei tarvitse edes päättyä onnellisesti taiteessa. Tosielämässä se sen sijaan on suorastaan suotavaa, vaikkakin ainakin joskus vain mahdollista. Romanttisessa komediassa sokerikuorrutus menee, koska ne ovat muutenkin todellisuuspakoisia ja epätodellisia ja siinä niiden voima piilee. Tärkeintä on, että tarina kehittyy. Sitäkään ei meinaan kaikissa tapahdu, vaan rakastutaan hetkessä, sitten tuleekin jo ero, mutta lopussa palataan yhteen. Mutta kai se ensisilmäysrakkauskin mahdollista on ja yhteisen nuottivihkon löytäminen.

Mutta jos miettii ihan listauksena minuun vaikuttaneita taiteen rakkausteoksia, niin löytyy niitä joitakin. Musiikista enemmän, hyvin monia balladeja. Ainakin John Lennonin monet rakkauslaulut vaikuttavat, kuten Jealous Guy ja monet muut biisit. Soul-musiikista löytyy myös monia hyviä rakkausidoleita. Marvin Gaye... yms.

Mutta elokuvista saa oikein etsiä oikeasti hyviä rakkaustarinoita. Jostain syystä tulee mieleen Kummisedän Michael Corleonen ja Kayn rakkaustarina, vaikka se päättyi kaikkea muuta kuin onnellisesti. Ehkä se jotenkin oli vain loppupeleissä ainakin tuohon aikaan todellinen. Ja onhan Akselin ja Elinan tarinassakin sitä jotain ujoa suomalaista kosiskelua ja kiertelyä, vaikka Elina viinapullosta morsiameksi Akselille annettiinkin.

Niin tosin nämä molemmat tarinat ovatkin kirjallisuudesta, mutta sieltä paremmat rakkaustarinat ovat valkokankaalle siirtyneetkin. Sitkeimmän rakkaustarinan palkinnon voisi ainakin ojentaa Ridgelle ja Brookelle Kaunareissa ja intensiivimmän monelle julkkisparille kestossaan. Pelkästään kirjoissa rakkaus muuttuu harvemmin todelliseksi, ainakin jos mielikuvitus ei riitä. Hertta-sarjan lukijat lienevät tosin asiasta kanssani eri mieltä.

Mutta hyvää juhannusta jo tässä vaiheessa kaikille. Heilastelua ja rakkautta myös.

PS. Onko nyt alkamassa juhannukseksi myös uusi kampanja huumorimielessä. Olen jo saanut muutaman tekstarin, joissa ehdotetaan hidastelua kassajonossa kalliin kaljan vuoksi. No, minun kärsivällisyystasollani ei jakseta edes ko. asian takia taistella. Mutta kyllä rekkamiehet jäivät nyt rohkeudessa hieman eurooppalaisten virkaveljiensä ja sisariensa jalkoihin, kun peruivat kampanjan. Vaikka sinänsä bensanhinta ei omalla taistelulistallani nyt ensimmäisenä ole.