Kuolema ei hävitä sanoja
En ole kirjoittanut henkilökohtaista kirjettä vuosiin, tuskin osaisin
enää. Sähköposti ja Facebook tekivät viimeistään lopun kirjeiden
kirjoittelusta ja niissä tunnetusti ei ajattele loppuun asti, kuten
kirjettä kirjoittaessa.
En muista lukeneeni aikoihin kirjeromaania, eikä sellaisia edes spontaanisti enää tehdä. Sääli, sillä kirjeromaani on henkilökohtaisin kirjallisuuden muoto sekä aikansa kuva mitä parhaimmalla tavalla.
Lue lisää kirjallisuusblogistani.
En muista lukeneeni aikoihin kirjeromaania, eikä sellaisia edes spontaanisti enää tehdä. Sääli, sillä kirjeromaani on henkilökohtaisin kirjallisuuden muoto sekä aikansa kuva mitä parhaimmalla tavalla.
Lue lisää kirjallisuusblogistani.
Kirje ihailijalta (minäkin olen saanut yhden!) on ollut ehkä ikimuistoisin kirje, jonka olen saanut, vaikka en mitenkään välittänyt sen lähettäjästä. Mutta siitä tekstistä ei voinut olla pitämättä. Olin viidennellä tai kuudennella luokalla. Näin jälkeen päin harmittaa, että heitin sen kiusaamisen pelossa pois. Nyt vanhana sitä olisi ollut kiva lukea.
VastaaPoistaSähköinen kanssakäyminen on tehnyt sen, että jotkut ihmiset eivät pidä enää yhteyttä, paitsi silloin, kun tarvitsevat jotain. Kuulumiset ovat sivuseikka.
Oho, wau. Mä en ole saanut koskaan ihailijakirjettä, en sitten koskaan.
VastaaPoistaSähköinen kanssakäyminen on sellaista rappaamista. Hätäisesti kirjoitellaan kun jotain tulee mieleen.