Koomikon kyyneleitä ei huomattu

Näyttelijä-koomikko Robin Williamsin kohtalo on järkyttänyt ihmisiä enemmän kuin monen muun tähden poismeno aikoihin.

Hän kun onnistui olemaan aito ja sellaisen ihmisen aistivat aina. Ehkä häntä pidettiin eräällä tavalla jopa ystävänä, Williamsilla kun ei ollut tähden elkeitä.

Hän olisi voinut olla yksi meistä päihderiippuvuuksineen ja mielenterveysongelmineen, erona vain se, että Williams ei peitellyt ongelmiaan kuten ihmiset yleensä tekevät. Williams kertoi ongelmistaan avoimesti ja haki apuakin, mutta lopulta sekään ei riittänyt.

Ajattelin, että en Williamsin kuolemasta kirjoita, mutta syntyi pakottava tarve kirjoittaa.

Ihme kyllä suurin osa ihmisistä luulee koomikkojen olevan superhauskoja ja hyvinvoivia omassa elämässäänkin. Viimeisissä kuvissa Williams näytti kaikkea muuta kuin hyvinvoivalta ja päätyi sitten itsemurhaan. Williams oli pidetty mies toimittajienkin keskuudessa ja hänen ongelmillaan riepoteltiin harvoin.

Kohua on noussut siitä, että Williamsin uutisoitiin tehneen itsemurhan. Ihmiset pelkäävät jopa sanoa sana itsemurha. Tarttuuko se ihmisten mielestä?

Auto-onnettomuudessa kuolemisesta kyllä voitaisiin ihmisten mielestä uutisoida, mutta itsemurha on jotain vaiettavaa ja hävettävää. Luullaan, kun sanoo sanan itsemurha, että kaikki reppanat juoksisivat sen jälkeen tappamaan itsensä, koska kyseessä oli tähti.

Suomessa itsemurhan tehneistä uutisoidaan vielä nihkeämmin kuin Usassa. Puhutaan äkillisestä menehtymisestä tai kiertoilmauksilla, jonka taakse jotkut näkevät ja jotkut eivät. Itsemurhan väistely todellisuudesta on eräänlaista kaksinaismoralismia. Ikäänkuin loppuunpalamisessa olisi jotain hävettävää. Niin vain joskus käy.

Robin Williams toi eläessään iloa monille ihmisille. Luulisi, että hänelle on taivaspaikka avoinna itsemurhasta huolimatta. Enää itsemurhan tehneitä ei suljeta kirkkomaan ulkopuolelle kuin korkeintaan ihmisten pelokkaissa mielissä.