Yön ainoa valopilkku ja muita tarinoita

 

Työssäni mukavinta on, kun pääsee juttukeikalle vähän kauemmas Helsingistä. Kukapa haluaisi olla pelkkä kirjoituspöytätoimittaja tietokoneen ääressä ja ihmisiä on muuallakin kuin Helsingissä. 

Mielenkiintoiset ja omalaatuiset ihmiset tekevät työstä vieläkin ainutkertaisempaa. Monella tapaa toimittajan työ on etuoikeutettua, vaikka se on raskastakin välillä. Niin monia uskomattomiakin tarinoita voisin vuosien varrelta kertoa, mutta valitettavasti en voi niitä täällä kertoa. Ehkä joskus.

Joskus olen miettinyt, että mitä sitten, jos toimittajan työt loppuvat. Ala on varsin tuulinen. Osaanko enää edes tehdä "kunnon töitä".

Hotellihuoneessa voi muuten aina syödä sipsiä ja juoda limpsaa, että tulee kotoisampi olo. Jos ei halua käväistä yömyssyllä. Lentokoneessa voi lukea kuinka pääministeri Stubb kertoo viettävänsä liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Auringonnousuakin voi ihailla pilvenreunasta. 

Ja illan pimetessä ihailla tyhjää taksiasemaa Lapissa.