Se siinä oli hyvä, että auttoivat
Eipä taida tällä hetkellä Suomessa olla toista yhtä suurta puheenaihetta kuin Turun puukkomies, joka tämän hetken tietojen mukaan on ollut terroristisissa aikeissa puukottamassa ihmisiä torilla. Odotettavissa tämä tapahtuma oli, mutta tulihan se silti yllätyksenä. Suomen huomioarvo islamistiterroristeille kun nyt on vain pienempi kuin isku Barcelonaan.
Terrori luo yleensä lisää terroria, yksi isku synnyttää lisää. Ei nämä tämän päivän islamistiterroristit taida olla Euroopassa enää kenenkään käskytettävänä, vaan toimivat omin päin tai pienissä ryhmissä. Tämän päivän terrorismilla ei ole tekemistä 70-luvun aika tiukasti johdetun terrorismin kanssa. Tosin ei sekään tietenkään yhtään sen parempaa terrorismia ollut.
Ilmeisesti tämä 18-vuotias poikanen joka puukotti ihmisiä oli ollut turvapaikanhakija. Mietin, että kuinka monta nuorta poikaa noissa keskuksissa vielä on, jotka näitä tekoja pohtivat. Jos ei ole mitään menetettävää noinkin nuori ihminen on aika helppo aivopestä jonkun toimesta. No, aika näyttää ja saattoi hän vain olla yksinkertaisesti sekaisin. Mutta mikään ei ole kuin ennen, sillä ensimmäinen terroriteko muuttaa kaiken.
Ja onhan Suomessa terroria ollut aiemminkin ennen itsenäisyyttä ja hieman sen jälkeen. Mutta sen luonne on ollut erilaista. Ennen itsenäistymistä iskettiin venäläisiin vallanpitäjiin ja sisälllissodan aikana tapettiin ajoittain summittaisesti, mutta historialliselta taustaltaan kyse oli enemmän yhteiskuntaluokkien välisestä katkeruudesta ja kostosta, kun pelkästä puukon kanssa heilumisesta. Tappamista tietenkin kaikki tyynni.
Ja on meillä ollut kouluampumisia, perhesurmia ja tappamista riittämiin muutenkin. Välillä tähän kaikkeen väkivaltaan turtuu. Kuinka moni muuten edes muistaa enää, kuinka monta terrori-iskua Euroopassa on tehty viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä olen miettinyt kanssa, tuliko tämä puukkopoika Suomeen jo tappaminen mielessään, vai ajatus syntyi sitten täällä. Jos syntyi täällä, niin Suomi voi olla kovien haasteiden edessä näiden pettyneiden nuorten miesten edessä. Suomesta kun turvapaikkaa on kovin hankalaa saada loppupeleissä.
Mutta kuten otsikko antaa ymmärtää, niin olen tyytyväinen siitä, että sivulliset auttoivat uhreja oman henkensä uhalla puukkomiehen riehuessa. Itse olen jo vähän menettänyt toivoni siitä, että ihmiset enää auttavat toisiaan hädän hetkellä. Nyt se usko palasi.
Terrori luo yleensä lisää terroria, yksi isku synnyttää lisää. Ei nämä tämän päivän islamistiterroristit taida olla Euroopassa enää kenenkään käskytettävänä, vaan toimivat omin päin tai pienissä ryhmissä. Tämän päivän terrorismilla ei ole tekemistä 70-luvun aika tiukasti johdetun terrorismin kanssa. Tosin ei sekään tietenkään yhtään sen parempaa terrorismia ollut.
Ilmeisesti tämä 18-vuotias poikanen joka puukotti ihmisiä oli ollut turvapaikanhakija. Mietin, että kuinka monta nuorta poikaa noissa keskuksissa vielä on, jotka näitä tekoja pohtivat. Jos ei ole mitään menetettävää noinkin nuori ihminen on aika helppo aivopestä jonkun toimesta. No, aika näyttää ja saattoi hän vain olla yksinkertaisesti sekaisin. Mutta mikään ei ole kuin ennen, sillä ensimmäinen terroriteko muuttaa kaiken.
Ja onhan Suomessa terroria ollut aiemminkin ennen itsenäisyyttä ja hieman sen jälkeen. Mutta sen luonne on ollut erilaista. Ennen itsenäistymistä iskettiin venäläisiin vallanpitäjiin ja sisälllissodan aikana tapettiin ajoittain summittaisesti, mutta historialliselta taustaltaan kyse oli enemmän yhteiskuntaluokkien välisestä katkeruudesta ja kostosta, kun pelkästä puukon kanssa heilumisesta. Tappamista tietenkin kaikki tyynni.
Ja on meillä ollut kouluampumisia, perhesurmia ja tappamista riittämiin muutenkin. Välillä tähän kaikkeen väkivaltaan turtuu. Kuinka moni muuten edes muistaa enää, kuinka monta terrori-iskua Euroopassa on tehty viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä olen miettinyt kanssa, tuliko tämä puukkopoika Suomeen jo tappaminen mielessään, vai ajatus syntyi sitten täällä. Jos syntyi täällä, niin Suomi voi olla kovien haasteiden edessä näiden pettyneiden nuorten miesten edessä. Suomesta kun turvapaikkaa on kovin hankalaa saada loppupeleissä.
Mutta kuten otsikko antaa ymmärtää, niin olen tyytyväinen siitä, että sivulliset auttoivat uhreja oman henkensä uhalla puukkomiehen riehuessa. Itse olen jo vähän menettänyt toivoni siitä, että ihmiset enää auttavat toisiaan hädän hetkellä. Nyt se usko palasi.
Surullista että Suomeen rantautui konkreettisesti tämä turvattomuus.Pohdin itse jo ennen tämän järkyttävän teon tultua ilmi,että millä resursseilla ja osaamisella ylipäänsä Suomessa ennakoidaan ja ennalta ehkäistään radikalisoitumisvaarassa olevia?
VastaaPoistaNiin se on totta että juuri hädässä kaivataan apua ja inhimillistä välittämistä ja auttamista. Nyt sitä apua tuli tuntemattomilta.Aina sanotaan että pelolle ei saa antaa valtaa ja normaalin elämän ja arjen on jatkuttava.Silti se ei poista tunnetta että tänne Suomeen on tullut se,mitä jo pitkään on pelätty ja seurattu muiden Euroopan maiden iskuja.On naivia sanoa,etteikö pelko tai turvattomuus tuntuisi joltakin tässä tilanteessa. Moni miettii tekijän motiivia..onko se kielteinen päätös,ideologia,yksittäinen mielenhäiriössä tehty vai mikä..
VastaaPoistaAika näyttää mitä tapahtuu.
VastaaPoista