Tyttörukasta tähdeksi ja sitten kuolleeksi

Toiset haluavat tähdiksi hinnalla millä hyvänsä ja toisilta se käy vähän niin kuin vahingossa. Amerikkalaisen näyttelijän, sittemmin ranskalaistuneen, Jean Sebergin tarina on niitä vahinkoja. Lauri Timosen kirjoittama elämäkerta Erään filmitähden nousu ja tuho kertoo tuon tarinan mainiosti.

Pikkukaupungin nukkemaisen suloinen tyttö repäistiin kisan kautta filmitähdeksi, jota hän ei kestänyt. Eikä hänestä koskaan tullut Vivien Leighiä. Sebergin tuntevat tänä päivänä vain elokuvaharrastajat. Hän jäi nykyisin tuntemattomiksi jääneisiin elokuviin ja tuhoutui omaan herkkyyteensä ja henkisiin ongelmiinsa sekä epävarmuuksiinsa.

Ne, jotka haluavat käyttää valtaa epävarmoihin ja heikkoihin, löytävät uhrinsa varmasti. Seberg joutui myös sellaisten miesten uhriksi, joita hänen ei olisi pitänyt koskaan tavata. Näitä olivat häntä ohjanneet alistajat ja sitten myös aviomiehet. Ennen metoo-aikoja naiset olivat enemmän tai vähemmän miesten heiteltävissä niinkin armottomalla alalla kuin elokuva-ala.

Ei Seberg itsekään enkeli ollut, kirjan mukaan hän petti miehiään miten lystäsi ja etsi heitä jopa kadulta. Lapsestaankaan hän ei välittänyt. Jean tuntui olevan täydellisen epäsopiva filmitähdeksi, mutta siitä huolimatta hänestä tuli sellainen. Elämän kuriositeetteja.

Tätä kirjaa ei voi ainakaan moittia siitä, että siinä puhutaan vain tähden yksityiselämästä eikä työstä. Elokuvia luodataan ajoittain turhankin syvällisesti, varsinkin kun Sebergin elokuvista valtaosa on kadonnut historiaan hämärään. Itse olen tainnut nähdä vain yhden Sebergin elokuvan. Tosin hän teki valtaosan elokuvistaan Ranskassa ja niitähän ei Suomessa näy kuin kourallinen.

Väkisin tuli kirjaa lukiessa mieleen, että miksi me ihmiset annamme kohdella itseämme niin me annamme kohdella. Onko tähteys niin tärkeää, että voi olla rikki ja rikkoa itseään enemmän. Ja itse asiassa etsiä elämällään suurempaa surua vielä lisää.

Seberg itse löydettiin kuolleena ja alastomana autosta Pariisissa. Vieläkään ei ole täyttä varmuutta murhattiinko hänet vai oliko kyseessä itsemurha.

Kommentit

  1. Olihan hän Godardin Viimeiseen hengenvetoon -elokuvassa. Se on ranskalaisen elokuvan merkittävimpiä klassikkoja. Toivottavasti se ei ole jäänyt nyky-yleisölle tuntemattomaksi.

    VastaaPoista
  2. Eikä tietenkään sovi unohtaa Suomen televisiossakin muutamaan kertaan näytettyä Robert Rossenin ohjaamaa Lilithiä, siinä Seberg vetää mykistävän hyvän roolin. Eikä alistaja-Premingerin Jeanne D`arc-elokuvaa eikä varsinkaan Tervetuloa ikävää voi huonoiksi haukkua.

    VastaaPoista
  3. Joo. Toi Preminger muuten oli kaikkien vihaama. Metoo-aikana ura olisi ollut loppu hetkessä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit